Tove Lo: Queen of the Clouds

Jälleen taidokasta musiikkia naapuristamme Ruotsista

Monille 26-vuotias Tove Lo ei sano mitään. Aiemmin hän onkin julkaissut vain EP:n Truth Serum. Itseasiassa tämä ensimmäinen koko pitkäsoitto onkin vain jatkoa tuolle EP:lle, koska sisältää koko EP:n materiaalin sekä lisäksi kahdeksan muutakin biisiä.

Tove tekee itse suurimman osan biiseistään. Toki nythän hänellä on iso levy-yhtiö taustatukenaan. Kerran jo suomessa esiintynyttä nuorta naisartistia kernaasti menisin keikalle katsomaan. Katsotaan miten tämä levy valloittaa Euroopan markkinat.

On helpompi arvioida muiden jo tunnetumpien artistien kautta, miltä Tove kuulostaa. Kolme suurinpiirtein samanikäistä naista nouseekin äkkiseltään mieleen. Ensimmäisenä mieleen tulee jenkkisiskonsa Kate Perryn popahtavuus ja tanssilattiasaundit, helppoa ja tarttuvaa kuunneltavaa. Toisena tulee joistain biiseistä ja välillä myös joidenkin biisien taustoista ja jopa hetkittäin lauluäänestä mieleen ruotsalainen kanssasisarensa Lykke Li (eritoten biiseissä Thousand Miles Ja Love Ballad). Mutta kun sanoituksia alkaa kuuntelemaan, palataankin ripeästi takaisin jenkkien maaperälle ja vedetään Dev kortti pakasta. Sanoituksissa on paljon samaa ronskiutta kuin Devilläkin. Korviini painuivat lauseet: Pick up daddies at the playground, how I spend my daytime, ja toinen lause: I’m not on drugs, I’m just in love – uusimmalta sinkulta Not on Drugs.

Tove on kertonut sekoilleensa huumeiden kanssa nuorempana, jopa liiankin kanssa. Mutta ehkä onkin nyt hyvä keskittyä laittamaan noita tarinoita teksteihin, ja kertoa entisestä elämästään laulukeikoilla.

Radiosoitossa toivoisin kuulevani huikean mukaansa rytmillisesti Tempaavaa My Gun -biisiä tai Got Love -kipaletta. Eikä nuorista pojista tykkäämisestä kertova Like Em Young:kaan olisi huono vaihtoehto sekään.

Levyltä löytyy myös perusrenkutuksen lisäksi muutamia todella vakuuttavia hitaitakin biisejä: The Way That I Am ja This Time Around.

Toven ääni ei ole mikään kovinkaan erikoinen, mutta laulaa hän osaa. Toisaalta tällainen musiikki valitettavan usein jää isompien jo tunnettujen artistien jalkoihin. Levyllä kuuluukin ruotsalainen jopa liiankin tarkka ja hengetönkin tuotannollisuus. Mutta toivotaan hänelle läpilyöntiä. Kyllä tätä mielellään kuuntelee.

Tärpit: My Gun, Habits ja This Time Around