Kätyrit

Hauskojen hahmojen odotettu leffa toimii

Tykkäsin Itse Ilkimys -leffoista todella paljon. Jopa niin paljon, että ne on koti-DVD-versiona tullut katsottua useampaan kertaan. Joten Minions-leffan odotukset olivat korkealla.  Onneksi odotus palkitaan tässä näiden juustosnacksien näköisten yksisoluisten omassa pätkässä.

LEFFA ALKAA historiallisella spektaakkelilla, kuinka jo alkumeressä nämä keltaiset ystävämme hakeutuvat aina sen ilkeimmän ja pahimman seuraan. Maalle noustuaan ja kehitysvaiheen jälkeen ilkimysten haenta jatkuu. On tyrannosaurus Rexiä, Napoleonia ja Draculaa.

Lopulta he eristäytyvät lumiluolaan, kun eivät onnistu enää löytämään seuraavaa palveltavaa herraa. Kuitenkin rohkea kolmikko Kevin, Stuart ja Bob lähtevät vaellukselle etsimään seuraavaa suurta pahuutta.

Kommellusten kautta päädytään 60-luvun svengaavaan Lontooseen jossa aikansa ainoa naispuolinen pääpahis Scarlett Overkill (loistava Sandra Bullock) palkkaa kolmikon varastamaan kuningattaren kruunun.

Kaiken kaikkiaan lopulta koko Minions-lauma saapuu Lontooseen ja lopussa myös paljastuu miten keltaiset pölkkypäät päätyvät Grun palvelukseen. Eli itseasiassa tämähän on siis esiosa Itse Ilkimys -elokuville.

LEFFA ON  oikeasti hauska ja monta kunnollista naurunpyrskähdystä aiheuttava. Toki vitsit ovat ihan sitä itseään pieruhuumorista pyllyhuumoriin ja alasimesta päähän meininkiä, mutta toimivaa.

Vitsit ovat lyhyitä, mutta niitä riittää. Ihan kokonaan ne eivät jaksa kantamaan puolentoista tunnin leffaa, ja sen hieman tylsähköä juonta, mutta sen verran katseltavaa riittää taustahahmoissa ja maisemissa, että hieman venytetyn elokuvan jaksaa mielenkiinnolla loppuun katsoa.

ERITYISMAININNAN SAA loistava soundtrack 60-luvun hitteineen, The Beatlesin vilahtaminen leffassa, ja haluaisin myös nostaa Jennifer Saundersin huikean hienosti tulkitseman Kuningatar Elisabethin leffan ehkä parhaaksi hahmoksi.

3D:ltä odotin enemmän, mutta kyllähän se onneksi näissä animaatioissa aina toimii kiitettävästi.

Minionsien kieli on jo pelkästään huikean hauskaa. Sekoitus italiaa, englantia, siansaksaa ja jopa ruotsia. Kyllä tuota pölötystä mielellään kuuntelee jopa toivottavan keltaisten aivokääpiöiden oman kakkosleffan verran.

Lapsille hölöpölöä ja jopa hivenen väkivaltaista ja pelottavaakin meininkiä luvassa, aikuisille paljon bongailtavaa, ja jopa pervohtavaa huumoria.