Modesty Blaise: Vihreä kobra

Entinen rikollisliigan johtajatar, nykyisin hyvällä puolella oleva agentti säväyttää jälleen seikkailuillaan.

Modesty Blaise on yksi maailman suosituimmista brittisarjakuvista. Sarjakuvaa on aina kirjoittanut ainoastaan O’Donnel ja hän ehtikin vuosien 1963–2001 välillä tehdä käsikirjoituksen melkein sataan sarjakuvaan, kunnes 81 vuotiaana päätti viimein jäädä eläkkeelle.

Alunperin Blaisen ja Garvinin seikkailut esitettiin brittiläisissä sanomalehdissä kolmen ruudun strippeinä. Näin myös suomessakin. Sittemmin suomessakin sarjakuvakirjoiksi koottuna ja myös Agentti X-9 sarjakuvalehden sivuilla.

Tuo mustatukkainen kongoa aseenaan käyttävä seksikäs nainen, seikkailee jälleen Willie Garvinin kanssa neljässä seikkailussa.

ENSIMMÄISESSÄ TARINASSA parivaljakko yritetään saada kierojen juonien kautta hengiltä Vihreä kobra rikollisjärjestön tiimoilta. Tarina on vuodelta 1979.

Toisessa tarinassa seikkaillaan mm Ranskassa ja Korsikassa jonne he lähtevät pelastamaan kadonnutta ystäväänsä. Siellä heitä vastassa on Le Sanglier, Villisika niminen rikollispäällikkö. Tarina on vuodelta 1985.

Kolmas tarina on ehkä koko kirjan mielikuvituksellisisin. Modesty saa nimittäin vastaansa itsestään tehdyn Gemini replikaation, sekä muutenkin kohtaamaan pahimmat pelkonsa tappavassa labyrintissä. Tarina on vuodelta 1986.

Kirjan viimeisessä tarinassa Modestyn sen hetkinen rakastaja paljastuukin hiljaiseloa viettäväksi kaksoisagentiksi, ja Modestylla on jotain, mitä vieras valtio häneltä haluaa, tietenkin keinolla millä hyvänsä. Tarina on vuodelta 1981.

MODESTYN SEIKKAILUT ovat aina peilanneet ajankuvaansa. Näissäkin tarinoissa kylmä sota ja vieraan vallan agentit ovat vahvasti läsnä.

Tämän naispuoliseksi James Bondiksikin kehutun useita taistelulajeja osaavan hurjapään seikkailuissa on myös yleensä vastakkainasetteluna hyvä agentti –paha agentti.

Jo rikollishistoriansa aikana Modesty päätti, ettei hän sekaannu huumeisiin, eikä ihmiskauppaan. Ja nykyisissäkin tarinoissa parivaljakko yrittää olla tappamatta vihollisia. Kuitenkin tuntuu, että usein taistelut päätyvät pahiksen niskarangan katkeamiseen.

Vuosien varrella myös seksiä on kuvissa tihkutettu. Melkein joka tarinassa Blaisen on piirretty pukeutumassa rinnat paljaana, ja Willie taas puolestaan piehtaroi lakanoissa milloin kenenkin typykän kanssa.

Sarjakuvaa ei ole kovin moni artisti päässyt piirtämään, ja eri kuvittajien tyylinäytteistä voi olla montaa mieltä.

Ekassa tarinassa kuvitusjäljestä vastaa John Burns. Hän ehkä hieman venyttää hahmojen kasvoja, mutta muuten mustavalkoinen kuva on todella tarkkaa.

Neville Colvin taas piirtää suttuisemmin, mutta saa tummanpuhuviin ruutuihin kaunista syvyyttä.

Sen verran olen aina ollut Modesty Blaisesta innostunut, että olen hänet jopa tatuointina itseeni ikuistanut.

Kyllä näitä seikkailuja kaikess pienessä naiviudessaan jaksaa kerta toisensa jälkeen lukea.

Ainoaa oikeaa sadepäivä luettavaa.