Nicolas Kivilinna: Joka laulun laulaa vaan
Loistava debyyttialbumi sopivalla hulluudella maustettuna.
Tampereella vaikuttava reilu parikymppinen Nicolas Kivilinna on suomalaiskanadalainen multitalentti muusikko. Hänen hyppysissään soi monen monta instrumenttia ja laulukin raikaa reippaasti. Aikaisimpina meriitteinä pidettäköön Eino Leinon teksteihin perustuvaa EP:tä, huikeaa sijoitusta Under the Bridge -akustisessa kilpailussa ja ehkä leppoisin kesäbiisi minkä olen koskaan kuullut: Kukka.
Nyt saamme nautiskella ehkä parhaasta suomalaisesta depyyttialbumista.
Levy sisältää musiikkityylejä laidasta laitaan. Folkista rockiin ja jopa blueskantriin. Nicolas on itse sanoittanut kaikki biisinsä, paitsi levyllä kuultavan tulkinnan Uuno Kailaksen runosta Intialainen kuvitelma. Myös instrumentit hän pääosin soittaa itse ja äänityskin on hoidettu omalta taholta. Levyn alanimike voisi hyvinkin olla Kotiäänityksiä 2012-2014, Vol I. Levyä saa sekä CD, että vinyylimuodossa. Suosittelen jälkimmäistä.
Levyn vanhimpia biisejä on Paavi kävi Kentuckyssa, jonka hillitön rautalanka rock ja vieläkin hillittömämpi tarina saa joka kerta vedet silmiin naurusta. Varsinkin livekeikoilla.
Vakavampaa puolta edustaa monitulkintainen Ystävä parhain, joka on tarttuva yksinkertainen renkutus, sekä surullinen tunnustuksenomainen pyyntö En etsi valtaa enkä loistoa.
Kuitenkin levyn paras, radiosoittoakin saanut Kapteeni Kirk ja Enterprise on kaikessa ihanassa sanoituskorniudessaan ihan mielettömän hieno kappale vaihtuvine tahtilajeineen. Ja väitän, että meille jokaiselle jää varmasti ponnekkaasti päähän sanat ”Kirk on voittamaton”. Kappaleessa on kesäbiisi ainesta, niinkuin monessa levyn muussakin kipaleessa. Tosin tätä hyväntuulista musiikkia voi myös kuunnella talvi-iltoina ja odotella seuraavaa kesää.
KAIKEN KAIKKIAAN LEVYLTÄ KUULEE, että tekijä itse nauttii musiikkinsa tekemisestä ja esittämisestä. Sellainen hymyily on kappaleissa selkeästi kuultavissa. Nicolaksen ääni on sopivan karheanmetallinen, mutta sekä levyllä että livenä nousee kuitenkin päällimäiseksi se, miten selkeästi hän artikuloi. Tästä voisi hyvinkin monta suomalaista artistia ottaa oppia.
Ja vaikka soitanta on taitavaa ja hienoa, kyllä ainakin meikäläiseen tenhoaa eniten kuitenkin ne Kivilinnan sanoitukset. Näitä tarinoita jaksaa kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan.
Hyväntuulista rockpoljentaa, parasta mitä suomessa on pitkään aikaan julkaistu.
