Saga: Kolmas kirja

Mielipuolinen avaruusooppera seesteistyy hetkeksi

Nyt on lupa hyppiä ja pomppia taas riemusta!  Sagan kolmas osa on täällä. Eikä se taaskaan tuota pettymystä. Tässä vaiheessa kannattaa tsekata kritiikkini edellisistä osista: Saga ja Saga: Toinen kirja. Nimittäin jos tämän sarjakuvallisen ilotulitteen on missannut, vielä ehtii aivan hyvin kyytiin, ja hommaamaan kaksi ensimmäistä kirjaa. Kuulin huhuja että arvostettu suomentajaguru työstää juuri jo neljättä osaa pukattavaksi ulkomaailmaan meidän riemuksemme. Kirjoja on yhteensä viisi, eli puolivälissä mennään. Ja mennäänkin oikein kivalla tavalla.

Käsikirjoituksesta ja taiteesta en ala tässä vaiheessa sen enempää sepustamaan, ne ovat pysyneet ennallaan. Tosin tällä erää Vaughan tosin hieman vetää jarrua, ja jaksaa hieman himmata tahtia. Nämä kuusi numeroa selkeästi haluavat kutoa tähän mennessä tapahtuneita asioita ja kommervenkkejä yhteen, sekä syventää kaikkien päähahmojen taustaa ja tarkoitusperiä. Hyvä niin. Pientä hengähdystaukoa tähän tarvitaankin, ettei tämä universumi pullistu kuin ylihiivainen pullataikina.

Alana ja Marko viettävät ansaittua lepotaukoa Quietus-planetaalla lapsensa ja muun oudon ympärilleen keräämänsä porukan kanssa. Toisella planetaalla Tahto ja Gwendolyn ovat lirissä hajonneen aluksensa ja vapauttamansa orjatytön kanssa. Kun näihin asetelmiin lisätään hieman huumaavia ruoka-aineita, tv-päinen prinssi ja muita lähestyviä pahanilmanlintuja, on tarina taas pääsemässä siivilleen. Verenvuodatukselta ei taaskaan vältytä ja kuolemakin saa korjata satoansa.

Vaikka tämä eepoksen osa onkin rauhallisempi, se ei tarkoita, etteikö pinnan alla koko ajan kuplisi, ja lukija jää jälleen kaipaamaan pikaisesti jatkoa.

Tarina kehittyy ja kohentuu.

Tarina: Brian K. Vaughan
Kuvitus: Fiona Staples
Suomennos: Antti Koivumäki
Like kustannus