Hokki, Jatkosodan viimeinen kaukopartio

Tositarina kaukopartiosta rajan takana

Me suomalaiset rakastamme sotasarjakuvia. Senhän näkee jo siitäkin, että esimerkiksi Korkeajännitystä julkaistaan Suomessa edelleenkin. Olen aiemminkin kirjoittanut kotimaisista sotasarjakuvista. Enkä edelleenkään myönnä olevani kovinkaan suuri fani. Mutta kun kyseessä on kuitenkin maamme historia, niin ihan mielenkiinnolla lukaisin opuksen läpi. Ja kyllähän se ihan hyvä oli. Moni muu tästä varmasti saa vielä enemmän irti.

Tarina vie kaukopartion ja sen miehet venäläisten rajan tuolle puolelle. Itse asiassa pelottavankn kauas. Nimitän kun tehtävä on osittain onnistunut, saa ryhmä kuulla 4.9.1944 aselevon syntyneen. Nyt pitääkin sitten päästä vihollisten puolelta kotimaahan. Tarina on hyvinkin realistinen sodan kuvaus. Ihmisiä kuolee, haavottuneita hoidetaan jopa vihollisten toimesta ja saadaanpa välillä lotilta jopa lämpimiä lettuja. Ja kun tietää, että Vitikaisen sarjakuvaksi muovaama kirjoitus perustuu Antti Porvalin omaan partiopäiväkirjaan, ei voi kuin ahdistua siitä, ettei itse ole tarvinnut tuota kokea ja samalla tuntea syvää kunnioitusta noita miehiä (ja naisia) kohtaan.

Vitikainen on lisäksi koonnut kirjaseen myös hieman sotatietoutta, mm. lisäselvitystä kaukopartiotoiminnasta. Koivurinteen mustavalkokuvitus on suht selkeää. Hieman ihmiset näyttävät samankaltaisilta, mutta luonnon hän piirtää hienosti. Ja paljon ruuduissa on jalkojen kuvia, ilmeisesti kertomaan, että matkaa taivallettiin paljon kävellen.

Ihan viihdyttävää. Ja varmasti tälle se oma fanikuntansa löytyy. Hienoa kuitenkin aina päästä arvioimaan suomalaista hyvin tehtyä ja toimitettua sarjakuvaa.

Käsikirjoitus: Vesa Vitikainen
Kuvitus: Tuomas Koivurinne
Kustannusosakeyhtiö Revontuli