Deadpool


Antisankarin omassa leffassa riittää seksiä,
väkivaltaa ja hurttia huumoria.


Jälleen kerran Marvel leffa, jonka ensi-iltaa odotin kauhun sekaisin fiiliksin. Yleensä ylijykevä markkinointikampanja tarkoittaa sitä, että sillä peitellään epäonnistunutta leffaa. Tällä kertaa voi onneksi huokaista helpotuksesta. Leffa on loistava!

Suomessa Deadpool on kuitenkin hyvinkin tuntematon sankari, joten saa nähdä miten hänen leffansa kerää katsojia täällä peräpohjolassa. Toivottavasti kerää. Tässä vaiheessa on pakko käydä tonkimassa omaa sarjakuva-arkistoa, etten puhu ohi suuni.

Suomessa ilmestynyt Marvelin Sarjakuvalehti 10/96 esitti 100 sivua tämän hullunhauskan ja suupaltin palkkatappajan tarinoita otsikolla ”Marvelin kovin palkkasoturi”, ja on hän vilahtanut myös X-Men- ja Hämähäkkimies-lehtien sivuilla.  Ja suosittelen lämmöllä, jos jostain saatte käsiinne julkaisua Night of the Living Deadpool sarjakuvaa, ja sen jatko-osaa. Niissä kuolematon antisankari pyörii apokalyptisessa zombie-maailmassa.

Mutta elokuvaan

Leffan käsikirjoitus on nerokas kokonaisuudessaan, mutta varsinkin kerrontajärjestys on hieno.

Ensin aloitetaan nykyhetkestä, sitten valotetaan menneisyyttä, jatketaan nykyhetkessä, palataan menneeseen ja sitten jatketaan nykyhetkestä loppukliimaksin. Silti katsoja pysyy hyvin kärryillä missä mennään, ja koska tämä leffa esittelee ”sankarin” syntytarinan, toivoa sopii, että leffa poikii useita jatko-osia.

Palkkatappaja Wade Wilson saa kuulla sairastavansa pahalaatuista syöpää. Parannuskeinoa etsiessään hän hakeutuu epäilyttävään laboratorioon saamaan hoitoa. Tarkoituksena olisi tehdä hänestä supersotilas, mutta kaikki menee kuitenkin rankalla kädellä pieleen.

Syöpä tulee kyllä voitettua, sillä Wilson saa paranemiskyvyn ja yliluonnollisen korkeat fyysiset voimat, mutta miinuksena hänen kasvonsa ja koko ihonsa arpeutuvat hirvittävän näköisiksi.

Hän ei voi palata rakastamansa naisen luokse sen näköisenä, joten hän lähtee etsimään laboratorion pahista Ajaxia, pukeutuen samalla koko naaman peittävään naamioon ja supersankariasuun, toivoen tämän voivan palauttaa ulkonäkönsä.

Matkan varrella lahdataan nippu rikollisia, heitetään huulta ja sekstaillaan. Mukana kuvioissa vilahtavat myös X-Men joukkion Kolossi ja tämän kaitsettava X-oppilas Negasonig Teenage Warhead.

Leffan ikäraja on syystäkin korkea. Tämä ei ole mikään pikkuihmisten elokuva. Elokuva on hyvin hyvin väkivaltainen. Aivoja possautetaan muusiksi urakalla ja rampautuneista raajoista tehdään irvokasta pilaa.

Pilaa tehdään myös kaikesta muustakin mitään kaihtamatta. Seksistä, itse pääosan esittäjä Ryan Reynoldsista, muista Marvel-leffoista ja sankareista. Ihan kaikesta, jopa Ikeaa pilkataan oivallisesti. Huumori värittää elokuvaa ensimmäisestä minuutista lopputeksteihin asti. Naurua riittää. Myös paljasta pintaa näytetään yllättävän paljon, mutta onhan Wilson varsinainen naissankari myöskin. (Sarjakuvissahan hän käyttää esimerkiksi naisten alusvaatteita).

Vaikka nyt onkin kyseessä elokuva missä ei ole niin paljon erikoistehosteita kuin useimmissa supersankari elokuvissa, niin se ei haittaa. Päinvastoin. Kunnon käsikirjoitukselle on annettu tilaa ja siihen on panostettu. Vauhtia ja meininkiä ei elokuvasta siltikään puutu. Meno on oikeastaan koko ajan suorastaan hengästyttävää, varsinkin kun katsoja joutuu myös alati nauraa käkättämään.

Sarjakuvien Deadpool on itseasiassa jopa skitsofreenikoksi laskettavissa. Elokuvastakin tämä käy ilmi, varsinkin niissä kohdissa, kun hän tietää olevansa elokuvassa ja juttelee suoraan katsojille. Ja kannataa huomioida, miten hänen naamarinsa ilmehtii, kuin kasvot.

Ryan Reynolds sopii roolin loistavasti. Unohdetaan se fiasko Vihreä lyhty-leffa ja toivotaan, että saamme nauttia hänestä Deadpoolin roolissa vielä jatkossakin.  Itse Stan Lee tekee oman vilahduksen myös tässäkin leffassa, niinkuin kaikissa Marvel-leffoissa. Nyt hänellä on todella herkullinen cameo.

Ainoana miinuksena leffassa pidän Kolossista tehtyä melkeinpä pelleä, mutta hänhän onkin vain sivuhahmo, mutta jotain jämäkkyyttä tähän neuvostosotilaaseen olisi kaivannut. Loistava juoninen ja erittäin hirtehisen hauska elokuva.  Tämän menen katsomaan uudestaan.

Gekko

Tampereen omaksensa havainnut mediaseksikäs persoona, joka osaa kritisoida, mutta kestää myös kritiikkiä, ja on aina valmis kokeilemaan uutta. Löytänyt kirjoittamisen riemun uudestaan. Rakastaa kutsuja VIP-tapahtumiin ja edukasta valkoviiniä.

Lue lisää