Shrek
Jättimusikaali pöräyttää ilmoille niin lapsia kuin aikuisiakin naurattavaa huumoria ja swengaavaa tunnelmaa.
Linnanmäen Peacock-teatterissa vihreä jätti ja satuhahmot valloittavat näyttämön tänä syksynä. Ystävyytttä ja erilaisuuden hyväksymistä ylistävä Dreamworksin Shrek-animaatio tuli valkokankaille viisitoista vuotta sitten. Vuonna 2008 sai ensi-iltansa Shrek-musikaali, joka toi vihreän jätin sekä satumaan kansan näyttämöille laulaen ja tanssien. Musikaali seuraa alkuperäistä tarinaa tuoden sen mukavasti tähän hetkeen.
VIHREÄ JÄTTI SHREK on kasvanut seitsenvuotiaasta pikkujätistä aikuisuuteen yksin omalla suollaan. Ilkeä hallitsija Farquaad ajaa satujen hahmot pois valtakunnastaan, ja esittää heille loppusijoituspaikaksi Shekin suota. Yksin viihtyvä Shrek ei tästä riemastu ja lähtee esittämään vastalausettaan Farquaadille. Hirmuhallitsija ehdottaa sopimusta: mikäli Shrek noutaa linnantornissa asuvan prinsessa Fionan, jotta Farquaad pääsee tämän kanssa vihille ja siten vihdoinkin kuninkaaksi, niin Shrek saa takaisin oman suonsa. Shrek lähtee noutamaan prinsessaa seuranaan moottoriturpaisen aasin kanssa. Satumaailman roadtripin käänteen ja jännitteet ovat tuttuja monista tarinoista, mutta populaarikulttuurin viittaukset ja erilaisuuden hyväksymistä korostava teema tekevät Shrekistä raikkaan ja ajankohtaisen tarinan.
David Lindsay-Abairen käsikirjoittaman ja Jeanine Tesorin säveltämän musikaali tekee kunniaa elokuvan hauskuudella ja niin musiikki kuin tarinan eteenpäinkuljetus omaa animaatiosta tuttua pilke silmäkulmassa –asennetta. Kari Arffmanin suomennos tuo tarinan viittaukset Suomeen hykerryttävällä tavalla, vai miltä kuulostavat pieruvitsit Peräseinäjoelta, Hyrsylänmutkan satuhahmot tai Keravalle joutuminen? Jopa Matti ja Teppo sekä Jorma Uotinenkin saivat huomiota tässä pläjäyksessä. Monet sutkautukset naurattavat varmasti yleisön aikuisempaa segmenttiä. Arffmanin ohjaus on myöskin selkeää, sillä vaikka tarina pitää hyvää vauhtia yllä ja kutkuttaa nauruhermoja koko matkan ajan, ei näytelmä sorru sokerihumalaiseen sekoiluun.
ENSI-ILLASSA Shrekin jättimäisiin saappaisiin astui Petrus Kähkönen, josta saimme nauttia jo keväällä Vampyyrien tanssissa. Shrekin kappaleet yhdistivät jättimäistä vahvaa tulkintaa sekä herkkyyttä, joista Kähkönen suoriutui erinomaisesti! Ihanan nykyprinsessa Fionan herätti henkiin laulaen ja tanssien ilmiömäinen Anna-Maija Tuokko. Fionan lapsi- ja teiniversiot ansaitsevat myös erityishuomion, niin vahvaa tulkintaa nähtiin nuorilta näyttelijöiltä! Suuriegoista, mutta muuten piskuista Farquaadia esitti Antti Timonen saaden yleisön pyrskähtelemään aina uudelleen ja uudelleen. Mutta sitten tulee Aasi. Niin elokuvan kuin musikaalinkin eräänlainen kertojahahmo. Matti Leinon swengaava Aasi sai yleisön hirnumaan ja sydämet sulamaan. Erityishuomion ansaitsevat myös Emilia Nymanin laulavan herkullinen piparkakkupoika ja mahtava nukketeatterin keinoin toteutettu lentävä lohikäärme, jonka äänenä toimi valloittava Raili Raitala. Musikaalissa esiintyy myös koko Helsinki Dance Company ja koreografia on HDC:n taiteellinen johtaja Jyrki Karttunen. Kahdentoista muusikon orkesteria johtaa Risto Kupiainen. Peacockin lavalle satumaisen maailman on suunnitellut lavastaja Samuli Halla.
