Jack Reacher: Paluu päämajaan

Toimintapläjäys joka ei toimi

En ole ensimmäistä Jack Reacher -leffaa nähnyt. Ja nyt kakkososan nähtyäni, en todellakaan edes halua. Asian voisi muotoilla vaikka näin: on toimintaleffoja ja on toimintaleffoja. Valitettavasti Jack Reacher vaikuttaa isolla rahalla tehdyltä 80-luvun B-luokan toimintaleffayritelmältä.

Tom Cruisen puunaamaisesti esittämä Jack Reacher on joskus muinoin maatansa puolustanut armeijan riveissä toiminut ex-majuri, joka nyt liftailee pitkin mannerta tuuliajolla. Hatarista juonenkäänteistä johtuen, hän kuitenkin yllättäen sekaantuu Afganistanin asekauppaan ja syyttömänä vangitun naispuolisen armeijakollegansa järjettömään vyyhteen. Paljastuu korruptiota niin sotilaspuolelta, kuin aseteollisuudenkin leivistä. Eräänlainen paluu armeijaduuniin on siis pakollinen.

Ja sitten kirmataan pitkin ja poikin. Tietenkin typerään juoneen on vielä lisätty vielä typerämpi pakollinen tyttölapsi, jonka tehtävänä on pääasiallisesti mokailla ja saattaa kolmikko yhä uusiin vaaratilanteisiin.

Elokuva on yhtä pakoon juoksua, sillä lailla cruisemaisesti, kädet tiukasti viuhtoen, takaa-ajoa, ammuskelua ja muka kiperiä tilanteita. Huumoria elokuvasta ei löydä kuin käsittämättömän huonosta käsikirjoituksesta. Ehkä eniten huvittaa se, että yhden ilmeen (action-) Cruise, tiedättehän sen ”minä tuijotan nyt tiukasti kaukaisuuteen” ilmeen, on nyt saanut rinnalleen yhtä puunaamaisen naisnäyttelijän. Cobie Smulders toistaa Susan Turnerin roolissaan hienosti Cruisen actionsankari maneerit, yhtä lailla tiukasti kaukaisuuteen tuijottaen.

Jos nyt odottaa esimerkiksi jotain yhtä hienoa actionkikkailua, kuten vaikka Ethan Hunt -leffoissa, tai edes Jason Bourne -sagassa, tulee varmasti pettymään ja rankasti. Jopa 60-luvun Bondeissa oli mielenkiintoisempaa rymistelyä, ja erittäin paljon enemmän sitä puuttuvaa huumoria kuin tässä pätkässä.

Tom Cruise ei ole huono näyttelijä. Hän on vain jumahtanut tällaisiin kakkoihin agenttimaisiin rooleihin viime aikoina liikaa. Onneksi väliin on mahtunut muutama ihan virkistäväkin pätkä: Maailmojen sota, Oblivion ja Edge of Tomorrow.

Tämä leffa on puuduttava ison rahan turha tuotanto. Tähän elokuvaan ei kannata rahojaan tuhlata. Odottakaa mielummin pari vuotta ja katsokaa tv:stä.  Puolikkaan tähden se ansaitsee kovasti yrittämisestä ja toisen puolikkaan hyvästä ja viiltävän hyvästä pääpahiksesta, jota esittää Patrick Heusinger. Elokuvan paras roolisuoritus.