X-Men: Xenogenesis

Suolestusta ja mutanttivauvoja Afrikan sydämessä

Tässä mainiossa sarjakuvakirjassa seuraamme jenkkiläistä Astonishing X-Men julkaisua. Tarkemmin numerot Xenogenesis #1-5 ja #director’s cut. Ja se on oikeastaan jatkoa Aavelaatikko-opukselle.

”Eräs vauva räjähti”

Eli X-Men on tällä hetkellä yhtä kuin; Emma Frost, Peto, Panssari, Kyklooppi, Storm ja Wolverine.

Nyt joukkiomme heitetään keskelle pimeintä Afrikkaa, pieneen kaupunkiin, jonne yhtäkkiä on syntynyt mitä omituisempia voimia omaavia vauvoja. Arvoitus onkin se, että mutanttigeenin pitäisi ilmaantua vasta murrosiässä, ei heti syntyessä. Eli onko kyse mutanteista vai mistä?

Kaupunkia valvoo yksinhallitsija ottein Joshua N’Dingi, joka on itsekin saanut hieman osumaa näiltä outoja voimia omaavilta lapsilta.

Hetkellisen kahakoinnin Ryhmä-X:n kanssa päästään sopuun ja oikean pahan voiman jäljille, ja paljastuukin, että se pirun toisesta ulottuvuudesta oleva Aavelaatikkohan se siellä taas aiheuttaa hankaluuksia.

”Perhana. Tuntuu kuin joku olisi syönyt ja sitten paskonut minut lihamyllyyn…”

Käsikirjoittajana toimii edelleen huikean hyvän huumorintajun ja väkivallan maksimoinnin omaava Warren Ellis.

Kuvittajaksi on nyt saatu todella kaunista kuvaa suoltava Kaare Andrews, joka tuntuu olevan multitalenttimutantti itsekin. Hän on muun muassa ohjannut elokuvan Cabin Fever 3: Patient Zero. Mutta kyllä tussaaja–värittäjä Frank D’Armatallakin on oma osuutensa tässä kaikessa kauniissa kuvituksessa.

”Tuntuu kuin päässäni vedettäisiin puukenkäisiä kansantanhuja jatkuvalla syötöllä”

Tarina on pirun hyvä, otteessaan pitävä ja sopivan kinky. Mukaan on mahdutettu jopa politiikkaa, terrorismipuheita ja historiallisia viittauksia. Edelleen rakastan mustaa (jopa suoranaista piiloseksiä) pursuavaa huumoria ja yltiöpäistä väkivaltaa.

Koivumäki on jälleen kerran suomentanut sopivan railakkaasti kieli poskessa. Arvostan.  Ei siis ihan lastenkirja. Nautinto lukea.

Kirjoittaja: Warren Ellis
Kuvittaja: Kaare Andrews
Suomennos: Antti Koivumäki
Egmont kustannus