Ankardo: Vihreäsilmäinen kuolema

Tarkastaja Ankardon uusin albumi ammentaa sisältönsä nykyhetkestä

Suomessa saadaan nyt hyvinkin tuoreeltaan nauttia Ankardon 24. albumista. Belgialainen sarjakuvapiirtäjä Benoít Sokal on aina ollut Ankardo sarjakuvissaan ajan hermolla. Niin nytkin. Viinaan menevä poplaritakkinen Aku Ankan irvikuva, yksityisetsivä ja aina naisten kanssa ongelmiin joutuva yksityisetsivämme seikkailee tällä kertaa veroparatiisi monarkiassa Belgamburgissa.

Vihreäsilmäinen kuolema on suora jatko-osa Ankardon edellisestä albumista Kuolema järvellä, joten siitä muutama sana kertauksena. Edellisessä osassa tarkastajamme selvitti Belgamburgissa maahan laittomasti saapuneiden naisten surmia yhdessä vanhan tuttunsa, jo eläkkeelle vetäytyneen Eugène Garrenin kanssa. Sopassa mukana myös monarkiaa ylväästi, mutta rikkaiden puolia pitävä Herttuatar ja hänen sairaita seksifantasioitaan toteuttava poikansa. Juttuun sekoittui myös salaperäinen muistinsa menettänyt nainen.

Uusin albumi alkaa siitä, kun Eugène on löydetty kuolleena ja tämän tytär Angela pyytää Ankardon apua selvittämään isänsä kuolemaa. Tämä näes on varma, että se on kylmäverinen murha, eikä kalastaessa sattunut onnettomuus.
Herttuatar kihisee raivosta, kun työläiset aikovat kiivetä barrikaadeille, ja kohta suunnitellaankin jo vallankumousta ja salamasotaa.

Toki edellisen albumin salaperäinen nainen, nyt muistinsa takaisin saaneena on tarinassa mukana tärkeässä roolissa. Ruumiita kasautuu ja saapa Ankardokin kolmesti luodista, jopa kumpaankin räpyläänsä.

Sokalilla on jännittävä tapa ensin alkuun venyttää tarinaa hitaasti, jopa hivenen turhankin pitkäveteisesti, ja sitten kutoa tarinan langat muutamilla viimeisillä sivuilla yhteen. Niin tapahtuu nytkin. Tosin niin monta asiaa jää arvoituksellisesti pyörimään ilmaan, että eiköhän seuraavaakin tarinaa liikutella näissä maisemissa ja samoissa piireissä, samoilla hahmoilla.

Sokal vastaa takuuvarmalla tavallaan albumin tarinasta, ja on jälleen kerran vastuussa myös värityksestä. Sekin taattua Sokalin tunnusmerkiksi nousevaa likaisen harmaata ja ruskean eri sävyjä. Useamman tarinan piirrosjäljestä vastannut Pascal Regnauld tekee myös hienoa työtä. Kaikki eläin/ihmishahmot erottuvat toisistaan ja jokaiselle on piirretty oma persoonallisuus. Laadukasta ruutujakoa. Tolvasen suomennos toimii jouhevasti.

Aikuisten sarjakuvaa. Hyvää sellaista. Mikään ei ole liikaa muuttunut kaikkien näiden albumejen aikana. Se on positiivista.

Suomennos: Juhani Tolvanen
Kustannus Jalava