Mother

Kauhun ja taiteen yhdistelmä onnistuu elokuvana

Aina kun Darren Aronofsky tekee elokuvan, kriitikot jo odottavat kieli pihalla. Onhan esimerkiksi Unelmien sielunmessu yksi kaikkien aikojen upeimpia elokuvia. Eikä viimeisimmistä ohjaustöistä Black Swankaan mikään huono elokuva ole. Tällä kertaa liikutaan periaatteessa kauhuelokuvien tunnelmassa, mutta loppua kohti noustaan yllättävänkin taiteellisiin sfääreihin. Juonta on hankala kertoa paljastamatta tästä piinapätkästä liikoja.

MOTHER (Jennifer Lawrence) tallustelee nitisevän ja natisevan talon huoneissa. Him (Javier Barden) on runosuonensa kadottanut kirjailija, joka tuskailee aiheen löytymyttömyyttä. Eräänä päivänä paikalle keuhkojansa ulos yskivä lääkäri Man (Ed Harris), ja pian myös vahvoja drinksuja tissutteleva Woman (Michelle Preiffer).

Kutsumattomat vieraat saavat Motherin tolaltaan. Him puolestaan nauttii taiteilijamaisesti saamastaan palvonnasta, näiden kahden oudon tulokkaan kautta. Vierailijoiden mukana tupsahtaa suureen taloon vielä kaksi muukalaista. Verisiä asioita tapahtuu ja yhtäkkiä talo onkin täynnä kutsumattomia, vieraita ihmisiä. Siitä lähteekin sitten aikamoinen vyyhti purkautumaan, kun Aronofsky päästä taiteellisen puolensa oikeana hirmumyrskynä valloilleen.

OHJAAJA on saanut pääosiin todella kovan luokan tähdet. Kaikki tekevät älyttömän loistavaa duunia. Lawrence on huikean hyvä epätasapainoisessa parisuhteessaan. Preifferia ei ole hetkeen valkokankaalla näkynyt, ja mamma on nyt kovassa vedossa roolissaan. Ohjaus ja kuvaus on upeaa katseltavaa. Itse talo näyttelee oikeastaan yhtä roolia kaikessa karmivuudessaan. Outoja verilammikoita, pelottava kellari ja kaikki sen pitämät äänet. Äänimaailma onkin hienosti toteutettu. Paljon askelia puupinnoilla. Leffateatterissa tuli muutamaan kertaan kurkattua olan yli, että mikäs rahahdus tuolta kuuluikaan.

Jos olet menossa katsomaan perus teinikauhuelokuvaa, unohda silloin tämä pätkä. Tämä ei ole sellainen. Enemmänkin aikuiseen makuun toimiva taiteellinen pläjäys.

Hieno, tummahko leffa.