San Vita lo Capo

Sisilian rauhallinen helmi.

Päätin ystävättäreni kanssa, helmikuisena iltana, pienessä viinihiprakassa toteuttaa unelmani. Lähdemme yhdessä kirjoituslomalle. Kuin Angelina Jolie ja Brad Pitt elokuvassa By the Sea konsanaan. Koska kumpikin työskentelimme Sitkossa, saimme Sisilialaiselta työkaveriltamme suosituksen, menkää Sisiliaan. Vaatimuksena matkallemme oli vain, että se ei saa olla suurkaupunki, missä olisi liikaa houkutteita, shoppaamista, nähtävyyksiä ja bailausta. Halusimme pienen, jopa uinuvan kylätyyppisen.

Vaihtoehtoina alunperin oli myös Espanja ja Portugali, koska ajankohdaksi oli päätetty myöhäinen syksy. Itse en ole kauheasti helteenystävä, mutta jonkin verran lämpöä tulisi olla. Googlettamalla ja työkaverin neuvoja kuunnellen, päädyin valitsemaan Sisilian ja paikan San Vito lo Capo. Valinta osoittautui täydelliseksi. Sopivan uinuva kylä. Täällä kuitenkin saa kolme viikkoa käytettyä helposti, jos ei etsi muuta kuin hyvää ja halpaa viiniä, ihania ihmisiä ja omaa aikaa itselleen, rauhassa.

LENNOISTA ei kannata tinkiä. Ystävättäreni valitsi halvimman vaihtoehdon ja lensi Sisilian pääkaupunkiin Palermoon yli vuorokauden, neljällä vaihdolla. Itse valitsin Lufthansan lennon yhdellä Müncenin vaihdolla, joten matkustusaika oli vaihtoineen noin kuutisen tuntia. Hinta noin 450 euroa. Palermon kentältä on kaksi helppoa vaihtoehtoa keskustaan. Joko napata bussi 6 euroa tai ottaa Taxi to share 7 euroa. Valitsin taksin, koska tiesin osoitteen, missä ystävättäreni odotti keskustassa. Matka kesti puolisen tuntia, ja tulin suoraan Palermon liikennekaaokseen.

Tämä ei ollut sitä rauhaa, mitä kaipasin. Palermo on sykkivä kaupunki, josta mieleen tuli lähinnä Barcelona. Onneksi emme ehtineet viettää Palermossa kuin muutamia tunteja. Bussimme kohti San Vita lo Capoa lähtisi kohta. Rautatie ja bussiaseman yhdistelmä oli haastava. Bussimme lähtisi kauimmaisesta nurkasta. Bussiyhtiön nimi oli Russo ja bussi oli onnibussimainen. Tosin ilman vessaa. Matka maksoi noin 15 euroa. Matka aikataulun mukaan kestäisi noin kaksi tuntia. Totuus oli toinen. Matka kesti melkein kolme tuntia. Virtsarakkoni huusi hoosiannaa. Onneksi kuskin piti tankata, noin 20 minuuttia ennen määränpäätä, joten pysähdyimme huoltoasemalle 10 minuutin tauolle. Banjo! Eli vessa. Huh. Älkää juoko liikaa viiniä Palermon matkakeskuksessa.

PERILLE päästyämme, emme ihan tienneet millä pysäkillä jäädä. Valitsimme toiseksi viimeisen. Se osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi, paitsi että bussista ulos astuessamme, edessämme ja ympärillämme vallitsi helvetti maan päällä. Maailman ehkä kuuluisimmat couscous-festivaalit. En tietenkään ollut tarkistanut, mitä kylässä tapahtuu kolmen viikon oleilumme aikana. Odotin rauhaa, sain tuhansia ihmisiä. Hetkeksi. Kävi ilmi, että normaalisti tässä kyläpahasessa asuu noin 5 000 ihmistä, mutta suositun couscous-festivaalin aikaan ihmismassaa on jopa kolminkertaisesti.

Olin varannut asunnon kahdella makuuhuoneella ja kahdella kylpyhuoneella netin kautta. Hinnaksi kolmelle viikolle tuli noin 500 euroa varausta tehdessä, per naama, plus takuu, verot, sähkö jne. 210 euroa, josta palautetaan takuina 150 euroa paikan päällä. Täällä ei pärjää englannilla. Kyllähän mulla oli osoite, mistä avaimen saisi, mutta ei sitä sieltä löytynyt. Onneksi ystävättäreni puhuu suht sujuvaa italiaa. Soitto emännälle, joka kohta tulikin meitä vastaan. Ihana mummo. Itseasiassa vuokraemäntämme äiti. Kämppä osoittautui täydelliseksi.

Alimmassa kerroksessa asui vuokraemäntämme ja siellä oli muutama muukin vuokrahuone. Keskimmäisessä asui tämä meidän ihana mummo, ja ylimmässä, kolmannessa me. Pienempi ja isompi makuuhuone wcllä ja suihkulla, kivi paperi sakset menetelmällä sain isomman huoneen. Juju olikin siinä, että vaikka kummassakin makuuhuoneen tuplasängyssä olisi nukkunut kaksi, jopa kolmekin, huoneet olivat täysin erillään. Valtava terassi vei lukittavaan huoneeseeni ja omasta ovesta kuljettavaan keittiöön, kautta pääsi ystävättäreni huoneeseen. Oma rauha siis.

KÄMPPÄ oli siisti ja kaakelinen. Kaikki perusasiat löytyy paistinpannusta espressokeittimeen. Hella toimii kaasulla. Eli se kannattaa opetella. Ja se kahvin keitto siinä hellalla. Kannattaa myös muistaa sulkea kaasu. Wc-paperia löytyy rullalliset, eli sitä kannatti hankkia. Jääkaapissa on väsyneille matkaajille litra vettä, sitäkin kannattaa hankkia pian lisää. Ja viiniä. Ihana kämppä, valtava terassi, ja mikä parasta ulkosuihku. Ei ole mitään väliä, täällä katolla, näkeekö joku sun pyllys tai muut paikat. Joku mummo saattaa viereisellä katolla laittaa pyykkejään kuivumaan, hymyilee ehkä. Ihana tunne. Aamuauringossa tai kuutamon ja tähtitaivaan syleilyssä käydä ulkona pesemässä itsensä. Itse en kertaakaan käyttänyt kylpyhuoneeni suihkua koko reissun aikana. Sen verran vapauttavaksi koin tilanteen. Suosittelen kokemusta.

Kauppa tän kämpän lähellä on ihan vieressä. Itseasiassa pelottavinta on se, että koko kolmen viikon reissulla en nähnyt muuta kauppaa. Perustarvikkeet ovat edullisia. Kotona väännät täytetyistä ricotoista nopeasti parilla eurolla ruuan, lisäksi vaaleaa, tuoretta leipää löytyy joka päivä. Tai sitten spaghetti, hyvä tomaattikastike (Pomi), sipuli, valkosipuli, tonnikala yms. maksaa ostettuna kaupasta about 6 euroa ja sä ruokit sillä kuus mukulaas, tai syötte kahdestaan kolme päivää. Vettä kannattaa juoda ja ottaa mukaan. Mummokin sanoi, että vedellä voi keittää kahvia tai kokata, mutta että juomaksi pullovettä. Kuusi litraa oli halvimmillaan 1,90 euroa Itsehän join vain viiniä, 5 litraa 7,50€. Koko reissun.

Vuokraemäntä on kova bisnesnainen. Rahat vaatii, mutta kuitit saa. Mummo taasen aivan ihana, varsinkin jos Italiaa puhuu. Hän jopa kutsui meidät Papansa kanssa kahville kerran, kun kysyimme, että olisiko mahdollista yksi pyykkikoneellinen pyöräyttää. Ihana kämppä heillä. Ja ihania ihmisiä. Sen kertainen pyykki ei maksanut mitään, mutta jos haluat uudet lakanat ja pyyhkeet, se maksaa 5 euroa. Edelleenkään englantia ei puhuta. Opettele ainakin tervehtimään.

San Vito lo Capon kylä on kerrassaan viehättävä. Pieni, helposti opittava ja viihtyisä. Ihmiset ovat vieraanvaraisia ja lempeitä, kun heihin pienillä kohteliaisuuksilla ja tervehdyksillä tutustuu. Loppujen lopuksi olet tarjoilijoiden kanssa jo Facebook-kaveri. Maailman ehkä suurimpien couscous-festivaalien aikana kylä oli täpötäynnä. Joka ilta ohjelmaa. Ihmisiä valtavasti. Emme kumpikaan koko festarien aikana syöneet yhtään annosta couscousia. Olimme varmaan ainoat koko kylässä. Ei tehnyt mieli. Mutta saimme kärsiä väenpaljoudesta vain sen lauantai ja sunnuntai illan. Maanantaina kylä oli melkein autio. Tai ei nyt kuitenkaan. Juuri sopivasti turisteja.

Luojan kiitos, koko matkamme aikana emme törmänneet yhteenkään suomalaiseen. Ainoastaan yhteen virolaiseen tyttöön, joka puhui murtaen Suomea. Ihana rauha. Saksalaisia, Ranskalaisia ja brittejä kyllä oli, mutta pääasiassa Italialaisia loppuseasonin lomailijoita.

MITÄ TEHDÄ? Älä tee mitään. Lomaile, nauti, viihdy. Älä stressaa. Shoppailumahdollisuuksia ei oikeastaan ole. Kylästä löytyy pari outlet myymälää, mistä löytyy kyllä naisille vaatteita, mutta miehille pelkästään pikeepaitoja. Onneksi ihan pääkadun varrelta löytyi Donna Maria Boutique, josta näin seasonin loppupuolella sai hyvällä alennuksella vaatteita. Itse ostin Joseph Avinon puvun 75 euroa (alkuperäinen hinta lähemmäs 400 euroa), housujen mittojen mukaan ompelulla 15 euroa ja Antony Moraton kauluspaidan 25 euroa, alkuperäisen hinnan ollessa kolminkertainen. Ihana pieni putiikki.

Muuten vaateliikkeet ovat periaatteessa pelkkää turistikrääsää. Tosin päätien loppupäästä löysimme kiinalaiskaupan, josta löysin kymmenellä eurolla kaksi huivia, jotka tuntuvat ja näyttävät laadukkailta. Koruja, bikineitä, aurinkolaseja ja rantavilttejä kyllä löytyy. Ihan harmiksi asti. Kaupustelijat kiertävät häiritsemässä viinihetkeäsi terassilla ja auringonottoasi ärsytykseen asti. No grazie kannattaa opetella. Tosin joudut sanomaan sen jopa seitsemän kertaa putkeen, ennen kuin uskovat. Tosin nyt seasonin loppu puolella kaupustelijat ovat vähentyneet huomattavasti.

RANTA on ihana. Sitä riittää. Aurinkovarjoja ja tuoleja on helppo vuokrata, mutta itse pärjäsin kyllä ihan viltillä ja omalla pyyhkeellä. Hiekka on pehmeää ja sitä löytyy myöhemmin joka paikasta. Merivesi on sellaista mainosmaisen sinivihreää. Kahlata saa pitkälle, ennen kuin jalat eivät enää ylety pohjaan. Aallot vaihtelevat päivittäin pienestä liplatuksesta jätti suuriin. Useampana auringonottopäivänä otin rannalla thaihieronnan. Välillä selkä ja kädet, välillä jalat. Lilistä tuli lempihierojani. Puolen tunnin taivaallinen hieronta maksoi 15€. Vahva suositus.

Päivä kannattaa ajoittaa siestan mukaan. Monet paikat ovat kiinni noin klo 14–17. Ajat vaihtelevat Sisilialaiseen tapaan. Esimerkiksi tupakan osto siestan aikaan on mahdotonta. Tupakkaa myydään vain tupakkakaupoissa, joissa vanhat papat viettävät aikaansa jonkinlaista paikallista bingoa pelaten. Mutta jos röökit loppuvat ja tupakkakauppa on kiinni, ei hätää. Pyydät paikallista tupakka-automaatilla vierailevaa henkilöä ostamaan sinullekin askillisen. Automaattiin nimittäin tarvitaan tesseraa, eli paikallinen henkilöllisyyskortti.

VAIKKA kylässä ei sinänsä ole nähtävää, muutama juttu kannattaa tehdä. Tee ainakin yksi meriretki ja käy majakalla ja hautausmaalla. Meriretki maksaa noin 25 euroa  ja kestää nelisen tuntia. Vene lähtee satamasta, ja vie sinut rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Erilaisia luonnon muovaamia ilmiöitä pysähdytään katsomaan ja kyliä ihastellaan. Reissulla pysähdytään ensin yhdesti uimaan ja lopulta toisen kerran Scopelloon, rantakylään missä on kuvattu monia elokuvia. Maisemat ovat huikeat. Merivesi on lämmintä, ja miljoonat kalat uivat ympärilläsi. Veneenomistaja tarjoaa pienelle, noin 12 hengen ryhmällemme hieman erilaisia paikallisia keksejä ja viiniä. Muista ottaa oma vesipullo mukaan. Ja edelleen kaikki tämä Italiaksi, eli et välttämättä ymmärrä mitään, mistä puhutaan. Ja sitten paahdetaankin tuhatta ja sataa aallokossa takaisin San Vito lo Capon satamaan.

Sitten onkin jo nälkä. Mutta käydään ensin majakalla ja hautausmaalla. Nuo kaksi kannattaa yhdistää samaan reissuun. Vaikka kylä periaatteessa päättyy satamaan, senkin takana on elämää (ja kuolemaa). Rantareitti vie ensin aallonmurtajalle, joka on täynnä kalastajaveneitä ja tottakai, siellä missä kala, siellä kissa. Eli paljon kissoja. Aallonmurtajalla sijaitsee myös kylän suojelijan patsas. Jatkamme matkaa eteenpäin. Väliin sijoittuu hautausmaa, joka on auki todella outoihin aikoihin. Se aukeaa vasta tunnin päästä, joten käymme ensin majakalla. Olin nähnyt terassillemme majakan valokiilan vain kaukaisuudesta, joten oli jännittävää nähdä tuo rakennelma livenä. Itseasiassa tämä oli elämäni ensimmäinen majakka, vaikka olenkin lapsuuteni viettänyt Viisikko-kirjoja lukien. Matkaa majakalle kylältä ei ole kuin vajaa pari kilometriä. Perillä ei oikeastaan edes ole mitään nähtävää. Paitsi se majakka. Se on kaunis ja valkoinen. Tosin sisään ei pääse, koska alue on sotilasaluetta? Kissoja täälläkin. Takaisin mennessä, hautausmaa on jo auki.

NYT ei puhuta mistään suomalaisesta vehreästä hautausmaasta. Hautausmaa on rakennettu. Joulukalenterimaisia luukkuja, pieniä suku mausleumeja ja jykeviä betonisia hautoja. Kaunista. Haudoissa on kuolleen henkilön kuva, joka jollain lailla konkretisoi asian. Kukkia on paljon tuotu haudoille, mutta myös ilmapalloja ja muuta krääsää. Paikassa on maaginen tunnelma. Kaunista ja rauhaisaa.

NYT SYÖMÄÄN! Ravintoloita kylässä riittää. Valinnanvaraa on. Jos pidät kalasta, San Vito lo Capo on oiva valinta. Oikeastaan kaikki ravintolat tarjoavat kalaisia herkkuja. Mutta koska Italiassa ollaan, toki pizzaa ja pastaa saa joka paikasta. Laatu vaihtelee. Itse rakastuin Bar Europan lounaspizzasliceihin. Ruokaisa, maksaa 3,50 euroa ja kannattaa napata yksi vielä mukaan iltapalaksi. Bar Europa on muutenkin edullinen (pullo viiniä 12 euroa) ja hauska paikallinen paikka. Turisteja kyllä, mutta viereisessä pöydässä papat pelaavat shakkia. Muutamien siellä vietettyjen iltojen jälkeen, omistaja, jopa antaa meille ilmaiseksi aromit viinipullossa pitävän korkin, koska otamme loppu pullon mukaan.

Kannattaa myös testata paikallinen pizza, jonka päällä on ranskalaisia. Pizzojen laatu ja hintataso vaihtelee hurjasti. Lempipaikkamme on kaupungin ytimen aukio, kylän pääkirkon edessä. Ravintolasta tulee meidän lempipaikkamme. Kolmen viikon reissun aikana, taisi olla vain kaksi päivää, ettemme siellä käyneet. Yleensä jopa kaksi, ehkä jopa kolmekin kertaa päivässä. Hieman viinillä… Iltaisin sait 8 eurolla drinkin (viini, mojito, apperol spritser tms) lisäksi pienestä noutopöydästä syötävää, pizzapaloja, nakkipiiloja, perunasalaattia yms. Viinilasillinen paikassa maksaa 5 euroa. Ja viinin koko riippuu tarjoiljasta, ja siitä, kuinka paljon olit baarissa käynyt. Myös Pepperjam-ravintolassa kannattaa käydä, ihan jo nähdäkseen miestarjoilijan maailman suurimmat silmäpussit. Onneksi kausi on jo lopuillaan.

Ristorante Corallo on loistava valinta, jos haluatte kohtuuhinnalla hyvää ruokaa ja paljon. Sekä loistavaa palvelua. Pieni ravintola sijaitsee pääkadun sivukujalla. Asiakaspaikkoja ei ole paljon, ja vielä vähemmän, jos ilma on sateinen. Nimittäin suurin osa istumapaikoista sijaitsee ihastuttavassa sisäpihapuutarhassa. Illan menu vaihtelee kalasaaliin mukaan. Kannu viiniä maksaa 12 euroa. Suosittelen.

KAHVI. Juo ja nauti hyvästä kahvista. Ota sen seuraksi lasi kylmää, halpaa viiniä, tai spremuta eli tuoreista appelsiineista puristettu mehu. Kahvin kanssa kannattaa ottaa myös cornetto tai bombolona. Eli croisantti tai munkki. Täytevaihtoehtoina ovat hillo, vanilijamousse, suklaa tai riccottojuusto. Jos kohtaat harvinaisen frutti di boscon, ota se. Se on kuningatarhilloa. Aivan parasta tässä elämässä. Paljon muutakin täällä voisi tehdä. Kiivetä vuorelle, tai vierailla vaikka Trapanissa. Minulle tämä riittää.

KESKUSAUKIOLLA oli myös kiva katsella, mitä tapahtuu. Couscous-festivaalien lava purettiin, ja parin päivän päästä siihen nousi kiipeilyfestivaalien lava. Ja lähtömme jälkeen siihen nousisi triathlonfestarien lava. Paikallinen kylähullu huuteli ääneen ja kirosi ihmisiä, Senegalinen nainen kantoi hedelmäkoria päänsä päällä ja kaupusteli jotain krääsää, ja tupakkakaupan pitäjä tuli kysymään, saakoi liittyä seuraamme. Loistavaa rauhallista ja rentoa elämää.

Kolme viikkoa kirjan kirjoitusta, rauhaa ja viiniä. No ehkä hieman limongelloa. Sää on vaihdellut järisyttävän kaameasta ukkosesta auringon lempeyteen. Yhtenä päivänä juutuimme useiksi tunneiksi Bar Europaan, koska vettä satoi niin paljon, että olisimme joutuneet uimaan kämpille. Halpa viini auttoi tilanteessa. Hetkeäkään en vaihda pois. Ihana paikka, jonne varmasti vielä palaan.