Call Me by Your Name

Nuori poika etsii seksuaalisuuttaan Italian auringon alla

Hieno ja kaunis elokuva tabusta aiheesta on huomioitu myös Oscar-ehdokkuudella, ja syystäkin. Eletään kahdeksankymmentä lukua jossain päin Pohjois-Italiaa. Seitsemäntoista vuotias Elio (Timothée Chalamet) viettää keää tutkija isänsä ja äitinsä kanssa. Perhe on kielellinen sekoitus Italiaa, Ranskaa ja Englantia. Kesäksi paikalle saapuu myös Amerikkalainen kolmissakymmenissä oleva Oliver (Armie Hammer).

Elio etsii seksuaalista identiteettiään ensin ikäisensä nuoren tytön kanssa, mutta tuntee vetovoimaa myös Oliveriin. Oliver reilusti vanhempana, yrittää toppuutella teiniä, mutta lopulta heidän välillään roihahtaa kielletyn hedelmän roihu.

ELOKUVA on kauniin viipyilevä, ja se antaa katsojille huikean tunnelatauksen ja hitaasti kehittyvän, mutta välttämättömän tapahtumaketjun. Aiheeseen ei hypätä heti, vaan sitä kudotaan tapahtuvaksi pikkuhiljaa, jopa leffan katsojaa hieman kiusaten.

Italian aurinko ja hämärät yöt tuovat katsojille pilkahduksen kesästä tänne pakkasen keskelle. Ja itse tarina on todella kaunis, jopa eroottinen. Hammer on todella hyvä Oliverin roolissa, hieman jopa ärsyttäväksi kirjoitetussa roolissaan. Katsoja ei voi olla varma, onko hän lintu vai kala.

Ja 22-vuotias Chalamet on kuin luonnonvoima herkässä roolissaan. Syystäkin ehdokkaana parhaan miespääosan Oscariin. Elokuvasta erottuu upeasti kaksi kaunista kohtausta. Ensinnäkin sängyssä kuiskattu kahden eri ikäisen miehen välinen Call me by your name ja lopussa isän Eliolle kertoma ripitys, missä hän antaa myöntymyksensä ja eräänlaisen luvan Eliolle olla juuri sitä, mitä hän itse haluaa olla.

Hieno elokuva vaikeasta aiheesta. Suosittelen ehdottomasti.