Black Panther

Värikylläinen elokuva mustilla näyttelijöillä toimii

Taas kerran on myönnettävä, että trailerin nähtyäni olin ihan varma, että tämä leffa on silkkaa kakkaa. Olin väärässä. Kaikki Marvelin (ja DC:nkin) leffat on kuitenkin pakko nähdä, joten hieman vaivautuneena raahauduin tämän, hohhoijaa ennakkoasenteella katsomaan. Yllätyin todella positiivisesti. Tämä ei olekaan mikään supersankarirymistely, vaan ihan oikea juonellinen elokuva, jossa on sisältöä.

Kuvitteellinen Wakandan valtio Afrikassa näyttää ulospäin muulle maailmalle köyhältä, mutta totuus on, että salaisesti verhottuna, siellä on utopistinen valtakunta, joka saa voimavaransa ja rikkautensa vibranium metallista, jota maan sisältä louhitaan. T’Chalia (Chadwick Boseman) perii valtakunnan kuninkuuden ja samalla Mustan pantterin voimat. Mutta sukuvelvoitteet vievät sotkuun, jossa kaikki Wakandan suhteet ulkomaailmaan ovat uhattuna. Paikalle ilmestyvä serkku Killmonger (Michael B. Jordan) haluaa levittää vibraniumin voimaa myös muualle maailmaan, joten tappeluhan siitä tulee. Tarina on mielenkiintoinen, koska toisaalta kerrankin mielestäni sekä hyvis, että pahis, ovat oikeassa. Katsojan päätettäväksi jää, kenen puolella seisot?

Actionrämistelyä elokuva toki tarjoaa tyylikkäästi, mutta silti juoni ja aate menevät edellä. En muista milloin olisin näin värikästä Marvel elokuvaa nähnyt. Siitä pitää huolen ihan huikea puvustus ja Ruth E. Carter. Iso sydän ja kiitos hänelle. Silmiä hivelevää värikylläisyyttä.

Myös elokuvan soundtrack on niitä mielenkiintoisimpia. Ghettorapista mama africa meininkeihin. Wau. Ohjaus toimii koko ajan. Näyttelijät ovat oikein osuvia. Bosemania tulemme näkemään tulevissa Avengers leffoissa. Hän on hyvä. Jordan tekee huikean inhottavan pahisroolin. Hänet muistamme Rocky elokuvasarjan tuoreimmasta Creed, johon on tulossa jatko-osa.

Angela Basset on aina hyvä valinta elokuvaan kuin elokuvaan. Mutta mielestäni elokuvan helmi on ihana Letitia Wright (Black Mirror sarjan tuoreimman kauden yhdessä hyytävän hyvässä jaksossa). James Bondin Q, ei ole mitään tämän keksijätiedemiesnaisen rinnalla. Ja muutenkin hän hieman sekoittaa takahikisen Wakandan perinteitä.

Mainio, vauhdikas ja aatteellinen pläjäys.

Toimii. Ehkä hieman turhankin alleviivaava kaikessa tummaihoisuudessaan, mutta se annetaan anteeksi, koska olihan Musta Pantteri ensimmäisiä tummaihoisia supersankareita. Hänhän esiintyi jo vuonna 1966 Ihmenelosten sivuilla.