Tomb Raider

Bittikaunotar jyrää taas valkokankaalla uudella näyttelijällä vanhoilla tempuilla

Jos luit ensin väärin, siinä ei lue brittikaunotar, vaikka ruotsalainen Alicia Vikander hyvin brittiläisittäin puhuukin, ja onhan Lara Croft tosin myös britti. Viimeksi noin viisitoista vuotta sitten näimme Angelina Jolien piukoissa tamineissa ja letti heiluen Croftina valkokankaalla. Nyt on kai sitten uuden sukupolven vuoro jälleen kaivaa hahmo hautojen ja luolien tomusta ja tuhkasta.

En nyt ihan tarkkaan muista miten mikäkin peli Lara Croftin tarinaa aloittaa, kertoo ja syventää, mutta tämä leffa aloittaa kaiken ihan alusta. Laran isä on kadonnut seitsemän vuotta sitten, jättäen jättimäisen omaisuutensa tyttärelleen, vain allekirjoituksen päähän, siitä, että Lara myöntäisi viimeinkin isänsä kuolleen. Tomera Lontoolainen, paikallisen Foodoran lähetti elää kädestä suuhun, kunnes saa arvoituksen ratkaistakseen. Voisiko isukki ollakin elossa? Meressä Japanin lähistöllä on saari johon kaikki johtolangat kuljettavat sisukasta tyttöä kohti suurta arvoitusta.

Sitten mennäänkin vaaratilanteesta toiseen ja jälleen kerran maailma pelastuu. Pidän leffassa ideasta, että Lara ei ole vielä oppinut kaikkia hypi, pompi, kiipeä, ammu, juokse, ratkaise arvoitus kykyjään, elokuvan alussa. Tokihan hän ne yllättävän nopeasti kuitenkin kantapäänkin kautta oppii.

Harmittaa, että niinkin huikean hienoja, oikeita näyttelijän rooleja, jopa Oscarinkin saanut Alicia Vikander on lähtenyt tällaiseen lompakon täyttö pullisteluun. Eiköhän Jennifer Lawrence jo näyttänyt, että hyvästäkin näyttelijättärestä tulee vain keskinkertainen actiontähti lopulta.

Positiivista elokuvassa on se, että, jos oikein muistan, kylmän kliiniset kaksi aiempaa Tomb Raider leffaa eivät olleet ihan näin suoraviivaisen pelimäisiä, jopa itse pelistä kopioituja, kuin tämä. Esimerkiksi viidakkojuoksukohtaus toi heti pelausmuistoja mieleeni. Se lienee tarkoituskin.

KUTEN PELIÄKIN on päivitetty, niin kai leffallekin täytyi tehdä. Miksi klikata hyvää hahmoa ruudulta suoraan roskakoriin Mainiota, täysin aivotonta viihdettä. Hyvin hyvin yksinkertaista ja  kertakäyttöistä. Mutta kyllä tätä ihan mielellään tuon vajaan pari tuntia katsoo popcornia suuhun syytäen.

Alicia Vikander on hyvä, mutta menee hukkaan. Walton Goggins tekee hienon roolin ilkiö pahiksena. Mutta niinhän hänkin toistuvasti tekee. Samalla kaavalla, ei mitään uutta siinäkään.

Tuntuu, että erikoistehosteista ei nykyään jaksa vaivautua sanomaan mitään, elleivät ne jostain syystä ole jotenkin poikkeuksellisen hienoja tai sitten ihan sysikamalia. Tässäkin leffassa mennään perinteisesti taidokkaalla meiningillä, mutta mitään uutta ja mullistavaa ei valkokankaalta verkkokalvoillemme vyörytetä.

Yllättävän väkivaltainen leffa on. Olivatko pelitkin? Pitänee kaivaa joku niistä naftaliinista ja kokeilla pitkästä aikaa uudestaan.