Tokyo Ghoul 2-5

Tarina etenee hitaasti, mutta varmasti

Mangasarjakuva Tokyo Ghoulin ensimmäinen osa lunasti paljon odotuksia jatkosta. Toisaalta ne lunastetaan ja toisaalta ei. Tarina etenee välillä hyvinkin nopeasti, mutta välillä junnataan länsimaalaisille turhankin pitkään omituisissa ihmiskiemuroissa ja taistelukohtauksissa.

Näissä neljässä jatko-osassa päähenkilömme, puolighouli Ken Kaneki jatkaa seikkailujaa Ghoulien ja ihmisten maailmassa. Mukana vierellä avustamassa roikkuu tyttö nimeltä Touka. Alkupäässä opetellaan Ghoulina oloa. Koska Ghoulit tarvitsevat ihmislihaa ravinnokseen, normaali ruoka maistuu pilaantuneille sienille ja muulle kamaluudelle. Opetellaan siis syömään ruokaa niin, ettei kukaan tajua sinun olevan Ghouli. Eli edelleenkin sarjakuva pyörii yllättävän paljon ruuan ympärillä. Myös Ghouliuden peittävä naamio menee Kanekilla tilaukseen, etteivät ihmiset näkisi mikä hän todellisuudessa on.

Uusina hahmoina tarinaan ponnahtavat tutkijat Koutaro Amon ja Kureo Mado. Ghouleja metsästävät tyypit. Näistä tämä manga saakin uutta pontta. Kaneki joutuu muun muassa kävelemään eräänlaisen ghoulinpaljastaja laitteen läpi (ikään kuin metallinpaljastin turvatarkastuksessa), mutta koska hän on vain puolighouli, hän läpäisee testin.
Tarinan edetessä Touka ja Kaneki saavat suojeltavakseen tytön, jonka äidin tutkijat tappoivat. Tapaamme myös monia uusia hahmoja, kuten Anonian, joka on ghouleja auttava, melkein puhumaton tyyppi. Joissain tyypeissä on jopa seksuaalisia viritteitä samaa sukupuolta kohtaan.

Ja meinaapa Kaneki itsekin joutua omituisen klubin teuraslavalla itsekin illalliseksi. Kun pääosa parivaljakkomme ystävä Kim kaapataan paljastuu Toukastakin uusi puoli, hän esittelee oman Kagunensa, joka on – – eräänlainen lisäosa hänessä. Jostain syystä nämä Ghoulien lisäkkeet toivat vahvasti mieleeni Parasite Eve -pelit.

Mangaksi juuri sopivan häiriintynyttä ja todella outoa, mutta mielenkiintoista. Itse ehkä haluaisin nauttia kaiken tämän paljonkin tiivistetymmässä ja ytimemmäkkäässä muodossa. Mutta mangafanit varmasti pitävät. Taidekin jotenkin hurjistuu, kun tarina etenee. Päädyn edelleen samaan tähtimäärään näiden neljän kirjan kohdalla.