Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Romantiikan, rakkauden ja kirjallisuuden nälkää toisen maailmansodan varjossa

Tällaisella nimihirviöllä ei olekaan leffaa paiskattu hetkeen. Eikä se englanniksi ole yhtään helpompikaan, päinvastoin. Mutta erikoisen nimen takaa löytyy hyvin tehty romanttinen elokuva, joka ei ole pelkkää hömppää, vaan varmasti myös valitettavan todenpohjaisia asioita läheltä liippaava.

Guernseyn saari sijaitsee Englannin kanaalissa, ja se on  Ranskan Normandian alueella sijaitseva brittiläinen erillisalue, joka kärsi molempien maailmansotien aikana pahoja kolhuja. Eletään aikoja juuri toisen maailmansodan loputtua. Päähenkilömme kirjailijatar Juliet Ashton (Lily James) kiinnostuu saarella kokoontuvasta kirjallisesta piiristä, joka on saanut erikoisen perunankuoriin liittyvän nimen varsin mielenkiintoisesti. 

Juliet päättää lähteä saarelle tutustumaan varsin kirjavaan, mutta pieneen lukupiirin. Satamalaiturilla hänen Amerikkalainen rikas poikaystävä Mark (Glen Powell) kosii häntä valtavan timanttisormuksen kera. Saarelle päästyään Julietia odottaa kuitenkin tapahtumaketju salaisuuksien verhon takana. Hieman aikuisten Neiti Etsivämäisesti hän aloittaa tutkimukset, mitä lukupiirissä ja saarella oikeasti tapahtui. 

Elokuva seuraa erikoisesti kehittyviä ystävyyssuhteita, sodan kauheuksia takautumina ja tottakai romantiikkaa, joka ei juuri kositulle kirjailijalle olisi suotavaa komean sikafarmarin Dawsey Adamsin (Michiel Huisman) muodossa.

Juu kyllä. Tähän elokuvaan ei kannata sitä aviomiestä tai poikakaveria väkisin raahata. Sen verran romantiikkaa ja siirappia pursutetaan. Onhan ohjaaja Mike Newell tehnyt mm sellaisen hitin kuin Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Pientä huumoria ei tälläkään kertaa ole unohdettu. 

Ja ne nenäliinat todellakin mukaan. Todellinen naisten elokuva, hyvällä tyttöporukalla. 

Vaikka juoni periaatteessa on kuin Harlekiini-kirjoista, se on silti tuhat kertaa parempi kuin yksikään Fifty shades whatever. Söpösti ihana ja mukaansa tempaava. Käsikirjoitus on tosiaan kuin aikuisten naisten Neiti etsivää. Salaisuudet paljastuvat hiljalleen ja Juliet saa ihmisten luottamuksen. Silti siihen on onnistuttu hyvin sotkemaan oikeita sodan kauheuksia, kun lapsia vietiin evakkoon ja natsien vastustamisesta ei seurannut hyvää. Myös Puolasta ja Venäjältä tuotujen orjien rakentamat Saksalaisten vartiotornit muistuttavat saarella vielä tänäkin päivänä noista ajoista. 

Elokuvan miellyttävyys piilee myös hienoissa näyttelijöissä. Lily James on kaunis, periksiantamaton ja hienon roolin tekevä Juliet. Sikafarmarina Huisman on kaikkien naisten märkäuni ja lisäksi hyvä näyttelijä. 

Sivurooleihin on ujutettu loistavia brittejä, Downton Abbeysta tuttu Penelope Wilton, hieman tuntemattomampi aivan ihana Katherine Parkinson ja monta monta muuta. 

Musiikki tukee kaunista kuvaa ja varsinkin ajankuvaa. Maisemat saavat himoitsemaan käymään saarella, niin kauniilta siellä näyttää. Itseasiassa saaren pää tulonlähde onkin nykyään turismi.

Hyvää, romanttista ja miellyttävän pehmeää. Toimivaa ja kyynelkanavia värisyttävää.