Creed II

Rocky elokuvien uuden aloituksen jatko-osa kierrättää keinoja kaihtamatta vanhaa materiaalia

Kolmisen vuotta sitten kirjoitin arvion edellisestä Creed-elokuvasta. Naureskelin, että samaa Rocky soppaa hämmennetään uudeksi liemeksi. Nyt kyllä jää paljolti hämmentämiset väliin, ihan suoraan eteemme tarjoillaan vain mikrossa pikaisesti käytetty liemi. Mutta kun mausteet ovat kohdillansa, keitos on ihan viihdyttävä. Nyt kahdeksanteen osaansa jatkunut nyrkkeilysarja lainaa siitä kovasta Rocky IV -leffasta käsikirjoituksen ja henkilöt. Ja jonkinlaista Rocky tietämystä kaivataan myös katsomossa istuvilta.

Kaikki jotka muistavat Rockyn kovan vastustajan Venäjältä, Ivan Dragon (Dolph Lundgren), osaavat odottaa mitä on luvassa. Ivan Dragon poika, Viktor Drago (Florian Munteanu) haluaa haastaa Creedin (Michael B. Jordan) otteluun maailman mestariudesta. 

Tyttöystävää on juuri kosittu ja vauvakin on tuloillaan. Kaiken kukkuraksi Rocky Balboa (Stallone) ei pidä ideaa hyvänä, joten Creed päättää lähteä itsekkäästi ottelemaan. Huonostihan siinä käy, ja Drago janoaa kuitenkin vielä uutta hyvitysottelua, että leffaan saadaan vielä loppuunkin kunnon ”naamasta veret hidastettuna lennättävä” titaanien taistelu.

Käsikirjoitukseen on todellakin tungettu kaikki lainattu ja jo kertaalleenkin lainattu.

Pääosien porukka vetää ihan hyvin, Stallonekin pyörii kuvioissa ihan kiitettävän hyvin. Silti melkein vuorosanattoman roolin tekevä poika Drago jää ihan Dolph Lundgrenin varjoon. Lastansa voittoon piiskaava isä on aina leffoissa ahdistava hahmo. Tosin tähänkin rooliin olisi ollut mahdollista kirjoittaa vielä kaikkea muutakin lisää. Ja kyllä, näemme myös Brigitte Nielsenin pyörähtämässä parissa kohtauksessa, tekemässä kliseisen ”äiti ei rakasta minua” tempun pojalleen.

Ihan mielenkiintoista ja hyvin tehtyä huttua lajin ystäville. Itseäni edelleenkin ällöttivät ne aidon tuntuiset nyrkkeilykohtaukset. Soundtrack on edelleen kovaa luokkaa.