Yön ritari III: Herrakansa

Millerin jättimäinen Batman-eepos sukeltaa syvälle synkkyyteen

Kun superlahjakas sarjakuvien uudistaja Frank Miller lähti yli kolmekymmentä vuotta sitten ensin uudistamaan Batmania, teki Ronin sarjakuvan ja loi Sin Cityn, eipä hän itsekään tainnut aavistaa, kuinka kunnioitusta herättävä hänen nimensä nykyään sarjakuvapiireissä on.

Kun hänen kanssaan työskentelee huikea kuvittaja Andy Kubert, kera loistavan tussaajan ja värittäjän, lopputulos ei voi olla muuta kuin kerta kaikkiaan massiivisen hienoa. Valtavan kokoinen, paksuinen, pitkä ja painava teos sisältää kaikki yhdeksän Dark Knight III The Master Race tarinaa, sekä useamman minitarinan, jotka lisäävät tarinaan vielä enemmän magiaa. 

Gotham City ei ole entisensä, Batmanin vaatteissa kaupunkia puolustaa poliisipäällikkö Yindelin kiusaksi nuori tyttö, Carrie Kelley, joka väittää olleen Batmanin seurassa tämän kuollessa. Supersankari Atomi kasvattaa Kandorin minikaupungin sisältä suuren joukkion, joita johtaa Qual. He haluavat vallata tai tuhota maan keltaisesta auringosta saamilla voimillaan. 

Ihmenaisen ja Teräsmiehen tytär Lara käännytetään valtaajien puolelle. Batman pitää saada takaisin riveihin, samoin kuin Vihreä lyhty, Salama, Aquaman, Batgirl ja moni muu.

Ihan helppoa se ei kylläkään ole. Vastustaja tuntuu ylivoimaiselta ja DC:n sankarit kokevat pahoja menetyksiä riveissään. Teräsmiestäkin pitää olla vähän väliä pelastamassa ja herättämässä henkiin, kun hän ottaa hieman lukua tyttärensä Laran kanssa, eikä Ihmenainen äitinäkään jää ilman kolhuja. Batmankin kuolee jälleen kerran, ja Amazonit joutuvat käymään todellista sotaa muukalisia vastaan. Siinä sivussa Gothamkin pistetään periaatteess maan tasalle.

Eli mistään ihan pikku seikkailusta ei ole kyse, vaan kunnon eeppisestä rytinästä. Mustaakin mustempaa juonta vievät Millermäisesti eteenpäin uutistenlukijoiden jutustelut tv-ruuduilla. Tarina kulkee muutenkin jouhevasti. Väleihin lisätyt minitarinat poikkeavat kauniisti päätarinan kuvituksesta ja ne ovat melkein jopa mielenkiintoisempia kuin itse tarina. Oma lempparini oli Vihreän lyhdyn soolo stoori.

Taide on kaikenkaikkiaan silmiä hivelevää. Tämä on jokaisen Miller-fanin pakko-ostos hyllyynsä. Toivottavasti tätä vielä löytyy, sain nimittäin oman kappaleeni käsiini vasta äskettäin, ja siksi en päässyt ensimmäisten joukossa tätä arvioimaan. Mutta odotus kyllä palkittiin.

Tarina: Frank Miller ja Brian Azzarello
Kuvitus: Andy Kubert
Tussaus: Klaus Janson
Värit: Brad Anderson
Suomennos: Petri Silas
RW kustannus