Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia

Animaatioversio peittoaa muut vuoden Marvel-leffat

Kun ensimmäisen kerran kuulin, että Hämähäkkimiehestä tulee taas uusi reboottaaus, olin että: no way! Ja kun kuulin, että se on animaatio, olin että: hell no way! Lasten juttuja. Asiaa tutkiskellessani ja vähiä taustatietoja haaliessani tajusin, että tästähän voikin tulla jotain.

Asiahan on niin, että Marvel sarjakuvat ovat pyöritelleet erilaisia rinnakkaismaailmoja lehtiensä sivuilla jo pitkään. Sittemmin erilaiset rinnakkaistodellisuudet ovat pikkuhiljaa levittäytyneet myös valkokangasversioihin. 

Suomessakin, tällä hetkellä aktiivisesti ilmestyvä ainoa (valitettavasti) Marvel sarjakuva on Spider-Man alias Hämähäkkimies. Ja lehden sivuilla on jo muutamia vuosia käsitelty paljon erilaisia rinnakkaismaailmojen yhteenottoja ja seikkailuja. Parhaimmillaan erilaisia versioita perinteisestä Hämähäkkimiehestä on yhdessä seikkaillut useita kymmeniä. Tässäkin leffassa näemme muutamia mielenkiintoisia versioita tutusta sankaristamme. 

Leffa alkaa rankasti. Tämän maailman, jossa päähenkilömme Miles Morales asuu, Hämähäkkimies Peter Parker kuolee. Sitä ennen Milesiä ehtii puraista oudot, uudet voimat antava hämähäkki. Miles saa myös tehtävän. Hänen on pysäytettävä Kingpinin aikeet. Tämä nimittäin aikoo luoda rinnakkaismaailmoja luovan portin, saadakseen takaisin vaimonsa ja poikansa edes jostain ulottuvuudesta. Ja näiden kuolemasta hän syyttää, ketäpä muutakaan kuin Hämähäkkimiestä. Vaarana tässä portin luomisessa on vain se, että se saattaa samalla myös synnyttää mustanaukon New Yorkin keskustaan. 

Enempää en halua juonesta paljastaa, muuta kuin sen, että mukana on myös tuttuja superpahiksia, joista hurjin varmasti Olivia Octavius, eli Tohtori mustekala. Ja saammepa mukaan avuksi muutaman muiden ulottuvuuksien tai rinnakkaismaailmojen Hämähäkkimiehen. Mukana esimerkiksi Hämähäkkipossu.

Itseäni eniten kiinnosti myös mukana oleva Spider-Gwen hahmo. Koska Suomalainen Rosi Kämpe piirtää tällä hetkellä jokin aika sitten jenkeissä aloittanutta Spider-Gwen lehteä. Hieno juttu! Elokuva on kaikkea muuta kuin lastenleffa. Se on henkeäsalpaavaa tykitystä heti alusta saakka, ja menoa ja mäiskettä riittää ihan lopputeksteihin asti.

Sen juoni ja käsikirjoitus on itseasiassa Marvel-leffojen parhaimmistoa. Sen huumori on lievästi kevennettyä Deadpool-huumoria. Taistelut ovat henkeäsalpaavia ja tarinan hahmojen kuljetus on kertakaikkisen loistavaa. 

Animaatio, joka risteilee ja vaihtelee, animaation ja sarjakuvamaisen taiteen rajoilla on huikean kaunista, suorastaan tyrmäävää seurattavaa. 

Kaikki hahmot ovat uskottavia. Tai siis niin uskottavia kuin sarjakuvamaailmassa voi olla. Huomioikaa Hämähäkkipossu. Tähän lisäys, eräässä sarjakuvaversiossa on myös Hämähäkkiapina. 

Lapset viihtyvät varmasti. Pienimmille taaperoille ehkä turhan pelottava. Uskoisin, että kaiken ikäiset katsojat tykkäävät. Vaikka ei tietäisi rinnakkaismaailmoista höykäsen pöläystä (tosin se on etu, jos on sarjakuvaa lukenut), elokuvasta voi nauttia sen loistavan huumorin ja vauhdikkaan menon ansiosta. 

Kerta kaikkiaan huikea elokuva. Mielestäni tämän vuoden ehdottomasti paras Marvel-leffa. Sori Deadpool 2, sori Avengers Infinity War. Animaatio peittosi teidät juuri!

Toivon, että ihmiset vaikka tämän myötä löytäisivät myös ihka oikeat sarjakuvalehdet uudestaan. Hämähäkkimiehen sarjisversio on Suomessakin koko ajan lopetusuhan alla. Mutta menkää katsomaan leffa. Saa nauraa vimmatusti, pelätä ja jännittää, ja myös vähän liikuttuakin.

Uskomaton veto Marvelilta!