Teräsmies: Punatähden poika

Jos Teräsmiehen avaruusalus olisikin alunperin pudonnut Neuvostoliittoon?

Loistavan Mark Millarin kynästä on jälleen syntynyt mielenkiintoinen ja kerrassaan kiehtovan mielikuvituksellinen tarina. Tarina johdattaa meitä melkein puoli vuosisataa eteenpäin siitä, kun Teräsmiehen Kryptonilta lähetetty alus putoaa eräälle Neuvostoliiton kolhooseista. Siellä Teräsmies kasvatetaan punaisen aatteen ja kommunismin mukaan puolustamaan Äiti-Venäjää.

Ajatusleikki on heitetty täysin mielipuolisesti ympäri, mutta toimivasti. Tästä olisi helposti saanut paha Venäjä, hyvä Amerikka tarinan, mutta Millar malttaa säilyttää hyvän maun fiiliksen. Kummankin suurvallan puolella ollaan oikeassa ja väärärssä.

Alkukuviossa Stalin vielä pyörii kuvioissa, sekä tämän avioliiton ulkopuolella syntynyt poika, joka lopulta nousee KGB:n johtoonkin. Myös Teräsmiehestä tehdään valtion johtaja vastoin hänen tahtoaan. Pian koko maailma, Amerikkaa ja Ihmenaisen kotia Themysciraa lukuunottamatta elää suht onnellisena teräksisen isoveljen valvoessa. Mitä nyt muutamista toisinajattelijoista tehdään aivottomia robottipalvelijoita. Kylmän sodan uhka leijuu ankarana tarinan alkupuolella, Batman hoitaa anarkistisen vastustuksen tarinan puolessa välissä ja huippu älykäs Lex Luthor punoo Teriksen vastaisia juonia koko tarinan ajan. Puhutaan valtioiden välisestä supersankarivarustelusta.

Tarina on sen verran yllättävä, etten halua liikaa juonesta paljastaa. Kuvioissa siis on paljon tuttuja elementtejä Braniacista Lois Laneen. Ja vaikka supersankaritkin tuntuvat vanhenevan, ihmiset ja tutut hahmot tekevät sitä vielä nopeammin.

Pakko sanoa, että tämä on oudoin vaihtoehtoinen Teräsmies tarina, jonka koskaan olen lukenut, ehkä se siksi juuri niin paljon kiehtookin. Mukana on myös paljon älykästä ja kielellistäkin huumoria, kun esimerkiksi pohdinta, kumpi olisi saanut suuremmat valtiolliset hautajaiset, Teräsmies vai Stalin. Myös Teräsmies eräässä kohtaa ilmoittaa, ettei ole tullut maapallolle lisääntymistarkoituksessa. 

Kuvitus on pitkähkölle tarinalle sopivan vaihtelevaa. Siinä on pääosin otettu mallia 50-luvun anarkisesta taiteesta. Asennot ovat yli jylhiä ja leuat jykeviä. Kerrassaan mainio pakkaus. Niille varsinkin, jotka luulevat jo tietävänsä Teräsmiehestä kaiken, tai niille jotka haluavat vaihtoehtoisen todellisuuden.

Kirjoittaja: Mark Millar
Kuvittajat: Dave Johnson, Andrew Robinson, Kilian Plunkett, Walden Wong
Suomennos: Antti Koivumäki
RW kustannus