Fingerpori

Onnistuneet hahmot, epäonnistuneet tarinat

On asioita, joiden pitäisi jäädä vain kansien väliin. Oli sitten kyseessä kirja tai sarjakuva. Itse olen suuri Fingerpori strippien fani. Täälläkin Man Made Lifestylessa paljon tähtiä antanut erilaisille Fingerpori julkaisuille. Valitettavasti tälle elokuvalle tähtiä ei ropise. Yritys on kylläkin hyvä. Toisaalta en ymmärrä, miksi tästä elokuva piti tehdä, mutta toisaalta taas ymmärrän täysin.

LEFFA KOOSTUU neljästä tarinasta, ja niiden sisällä ja taustalla liikkuu tuttuja Fingerporilaisia. Ensin seuraamme kaupunginjohtaja Homeliuksen epätoivoa vaimon lähdettyä, ja jännityksellä odotamme Homeliuksen palkitsemista ”hyvä veli” yhdistyksen puolesta. Toisessa tarinassa seuraamme Krapula-Päivin sinkkuarkea ja on–off-suhdetta Allan Kurman kanssa. Ikään kuin päiväni murmelina. Seuraavaksi Heimo Vesa kohtaa natsi-anopin, ja lopuksi vielä tarina Rivo-Riitan muuttumisleikistä.

TARINAT EIVÄT oikeasti kovin kummoisia ole. Välillä jopa hikikarpalot nousevat katsojan otsalle myötähäpeästä käsikirjoitusta kohtaan. Parhaiten toimivat stripeistä tutut välähdykset ja oivallukset. Kovin paljon sieltä niitä tuttuja klassikoita löytyykin.

Muutamissa jälleen kerran naurahduskin tulee jopa liian myöhään, koska tunnetusti oivallus tulee hieman jälkijunassa. Fingerpori faneille nannaa sinänsä, bongata kaikki hauskuudet kylteistä ja tapahtumista.

MUTTA HYVÄÄKIN elokuvassa on. Nimittäin Fingerporin kaupunki ydinvoimalansa kanssa näyttää aidolta, ja mikä parasta, näyttelijät ovat hahmojensa näköisiä ja oloisia. Varsinkin Jenni Kokander Rivo-Riittana toimii upeasti.

Hieman annan noottia halvoista peruukkivalinnoista liian monen hahmon kohdalla. Ne eivät ole hauskoja, eivät näytä sarjakuvamaisilta, saati hyviltä, pelkästään halvoilta. Tämän sanon ihan kampaajan ammattini näkökulmasta.

Puvustus kyllä toimii loistavasti. Parasta kuitenkin on lavastus. Jo alkumetreillä Homeliuksen koti uhkuu Kekkosen aikaa jokaisesta esineestä, tapetista ja jopa ulko-ovesta. Krapula-Päivin liian kirkas koti krapulaan on uskottava ja Rivo-Riitan Aromi näyttää juurikin sellaiselta Esson baarilta, miksi sen olenkin kuvitellut.

KYLLÄ TÄSTÄ muutama nauru irtoaa, mutta edelleen olen sitä mieltä, ettei elämäni laatu tästä nyt millään lailla parantunut. Hyvä yritys.