My Hero Academia 6 ja 7

Oikulliset koululaiset kiipelissä

Yhdistän tähän nyt osat kuusi ja seitsemän. Ilmeisesti osa kahdeksankin on jo tämän ilmestyessä kaupoissa. Positiivista näissä kahdessa osassa on se, että nyt juoneen saadaan hieman enemmän muutakin sisältöä, kuin vain kaksinkamppailut. Siitä puolikas tähtönen lisää. Tosin taistelut myllertävät edelleen pääosassa.

Osassa kuusi, edellisen osan liikuntafestivaali on juuri saatu päätökseen. Ja vaikka oppilaat ovat väsyneitä, uudet haasteet odottavat nurkan takana. Ensin jokainen joutuu suunnittelemaan itselleen oikkuaan kuvaavan sankarinimen. Ja TET-jakso odottaa, mutta koska vain kahta kiinnostavinta oppilasta halutaan värvätä liikuntafestivaalien tuloksen mukaan eniten TET-jaksolle, muilla onkin hieman enemmän urakkaa edessään. Yleensä hajontaa tuloksissa kun on ollut enemmän. 

Izukukin saa lopulta kutsun. Hänet ottaa harjoitteluun Gran Torino, joka jakaa omaperäistä oppiaan, ikään kuin Star Wars elokuvien Yoda konsanaan. Toisaalla pahikset kokoavat joukkojaan, ja pian Izukukin joutuu tositoimiin pahiksia vastaan kykyjensä ja uuden pukunsa avulla. Muitakin oppilaita liittyy taistoon. Tarina todellakin paranee koko ajan.

Osa 7

”Olen pelkkä kakara”

Suuri taistelu jatkuu edellisestä pokkarista. Myös Iida mukana. Esitellään myös useampia oikkuja omaavia hahmoja. Nämä ovat tietenkin pahempia, kuin vain yhden oikun ihmeet. Lopulta Endeavor vie taistelun päätökseen. Sairastuvalla myös koirapäinen poliisipäällikkö käy tapaamassa haavoittuneita, hoidettavina olevia sankareita.

Pahisliitoksi itseään kutsuvat konnat punovat yhä juoniaan taustalla.

Izuku ottaa käyttöön sankarinimensä, joka on Pölkky. Khih.

Loppuosa käsitteleekin koulun loppumista, ja kauden päätöskoetta. Osalle oppilaista tulee paniikki, koska liikuntafestivaalit ja TET jakso ovat vieneet koko kevään ja voimat. Mutta koe ei olekaan mikään kirjallinen, mutta siitä on selvittävä, ennen kuin kesäloma ja leirikoulu häämöttävät.

Viimeinen koe on kahden oppilaan välinen kaksintaistelu jotakuta opettajaansa vastaan. Näihin tunnelmiin osa seitsemän päättyy, ja varmasti näihin jälkilöylyihin palaamme seuraavassa osassa.

Kuten jo mainitsin, tarina hiukan syvenee, eikä ole ihan pelkästään tappelua. Mielestäni pahisten juonittelut ja Izukun ja Gran Torinon välinen koulutus olivat hyvää plussaa ja nostivat juonenkuljetusta ylöspäin. Myös taiteellisesti piirrosjäljessä ollaan uskallettu lähteä leikittelemään ja revittelemään rohkeammin. Hyvä näin iloa silmälle.