Wendy

Lapset jotka eivät halunneet kasvaa isoiksi

Pelkkää kylmäävärettä ja maagista oloa koko elokuvan ajan. Harvoin näkee näin intensiivisesti mukaansa tempaavaa elokuvaa. Varsinkaan elokuvaa, josta et tunnista yhtään näyttelijää. Ja suurin osa näyttelijöistä on lapsia. Ihan mahtavan ihania, valloittavia, persoonallisia ja taitavia lapsia.

Wendy elää tylsää elämää radan varressa kaksoisisoveljiensä kanssa. Eräänä päivänä juna ja junan aave vievät naapurin pojan mennessään. Muutamia vuosia myöhemmin myös Wendy ja kaksoset saavat kutsun junan kyytiin. Kutsuja on Peter, joka johdattaa heidät salaiselle saarelle, jossa voi leikkiä päivät luonnon helmassa, eikä tarvitse kasvaa isoksi. Luonto on läsnä, se piirtyy lasten ympärille viidakkona, merenä, käskystä puhisevana tulivuorena ja meren onkaloissa elävänä suurena merenelävänä. Nämä kaikki ovat yksi ja sama asia: äiti. Täältä löytyy myös naapurin kadonnut poika, joka ei ole vanhentunut päivääkään.

Elokuvan ensimmäinen puolisko on ihanuutta, onnea ja vapautta.

”Joka viimeisenä lentää, on mätämuna!”

Sitten tapahtuu käännös. Eräs ikävä asia tapahtuu ja elokuva muuttaa suuntaansa. Wendy joutuu uudenlaiseen seikkailuun, läpi harmaan, tulivuoren, tuhkaksi muutamien ihmisten muodostaman autiomaan toisella puolella asuvat kadonneet pojat, vanhentuneet lapset, vanhukset.

”This is where lost boys go, when they are really lost”.

Alkaa taistelu lapsuuden ja aikuistumisen välillä. Wendyn on myös käännytettävä Peterin pää, koska tämä ei halua kasvaa aikuiseksi.

Elokuva on hieno, täysin uudenlainen ja erilainen variaatio Peter Panin tarinasta, nyt kertojana Wendy. Kapteeni Koukku on saatu ahdistavalla tavalla mukaan juonikuvioon. Elokuvassa on niin paljon tasoja ja metaforioita, että pitää oikein miettiä, mitä polkua haluaa itse seurata, ja millaisena elokuvan kokea. Elokuva kestää ehdottomasti usean katselu kerran. Luonto ja luontoäiti on selkeästi ohjaaja Benh Zeitlinille tärkeä asia. Elokuvan musiikki on upeaa, samoin kuvaus.

Mutta parasta antia ovat ihan huikeat lapsinäyttelijät. Jokaisessa roolissa on enemmän karismaa kuin bussilastillisessa siloposkisia ja leikeltyjä Hollywood tähtiä. Mahtavia persoonia, joista on saatu esiin mainioita asioita. Peter (Yashua Mack) on ilkikurisuudessaan ja määrätietoisuudessaan persoonien persoona. Wendya (Devin France) näyttelevä tyttö on kyllä löytöjen löytö rooliinsa. Eniten ihastuin kaksoispoikiin (Gage ja Gavin Naquin) Jamesiin ja Douglasiin. Pikkukundeissa on sellaista särmää ja sähköä, mitä vain oikeissa kaksosissa voi olla.

Ohjaaja on kyllä saanut kaiken irti näistä lapsista. Luonnon lapsista. Aitoutta ja riemua. Aikuinen katsoja meinaa pakahtua katsomossa kaikista tunneryöpyistä.Vuoden maagisin, kaunein ja tunteita herättävin elokuva. Upea katsomiskokemus.