Black Widow

Onko tässä nyt sitten paras Marvel-leffa?

Black Widow on ehdottomasti yksi parhaista koskaan tehdyistä Marvel elokuvista. Se miksi se on niin hyvä, johtuu siitä, että se on totuttuun Marvel-kaavaan hyvinkin erilainen leffa. Tässä on jotain sellaista mitä Avengers-sagasta puuttuu, ja mitä sitten taas esimerkiksi löytyy leffoista Venom, Deadpool ja Thor Ragnarökista. 

Musta leski, Natasha Romanoff (Scarlett Johansson) kohtaa oman historiansa. Jo elokuvan alku kertoo, että hänen lapsuutensa ei ole ollut helppo. Äiti. isä sekä pikkusisko joutuvat elämään veitsen terällä ja ainaisella pakoretkellä. Menneisyys sotkeutuu nykyhetkeen ja nyt aikuisena, hieman pikkusiskon kanssa taisteltuaan parivaljakko pelastaa isukin vankilasta, ja kuolleeksi luultu äitikin liittyy juonikuvioihin.

Elokuvan juoni tiivistettynä on se, että itäinen valtio on kouluttanut hirvittävän joukon leskiä, tappavia naissotilaita, mitä Natasha ja pikkusiskonsa Yelena (Florence Pugh) myös ovat. Nyt nämä mieleltään alistetut naiset aiotaan aktivoida, mutta sisarukset ovat päättäneet vapauttaa naisten mielet, ja päästä heidät irti pahuuden ja mielenhallinan ikeestä. Ja kaikki tämä tapahtuukin yhdessä koko perheen voimin.

BLACK WIDOW on monellakin tavalla erilainen Marvel elokuva. Alunperin, kun näin ensimmäiset trailerit olin pettynyt:
– Tämä on tällainen perus actionpläjäys”

Olin täysin väärässä. Traileri antaa elokuvasta ihan väärän kuvan. Elokuva onnistuu olemaan yllättävänkin syvällinen kertoessaan ja valottaessaan omalaatuisen perheen saloja. Leffa on täynnä arveluttavan omintakeista, jopa mustahkoa huumoria. Vodkaa juodaan paljon ja naisenergia räiskyy. Isähahmo joutuu jäämään hieman naurettavaksi statistiksi, kuin myös leffan muut mieshahmot. Hyvä niin. Antaa loistavien naisten loistaa.

Elokuva tarjoilee niin paljon uudenlaisia taistelu- ja actionkohtauksia, että katsojaa todellakin lyödään ällikällä. Välillä ollaan jopa James Bondmaisissa fiiliksissä, mutta nekin on nostettu pariin potenssiin. 

Näyttelijäkaarti on valittu hienosti. Toki Johansson loistaa pääroolissa totuttuun tapaan, mutta Florence Pugh ei todellakaan jää kakkoseksi. Upea mimmi. Kannattaa myös heristää korvia elokuvan upealle, jopa surumieliselle musiikille. Soundtrackin teemabiisi on todella kaunis.

Näin leffan Disneyn linkittämänä kotisohvalta, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällainen elokuva ei sovellu tv-ruudulta katsottavaksi. Siispä olenkin jo varannut liput, ja menen nauttimaan elokuvan ansaitusti valkokankaalta toistamiseen. Ehkäpä vielä senkin jälkeen uudestaan.

Mutta onko elokuva paras Marvel leffa?  Ehkäpä. Ainakin tämä menee sinne top-vitoseen. 

Siksi Mustaleski ansaitseekin kaikki nämä neljä ja puoli tähteä.