Supercool

Jopa omassa lajissaan outo, mutta superhauska elokuva

Olen aiemminkin todennut, että en todellakaan ole komedioiden ystävä. Mutta kun asiat viedään räikeästi yli, ja vielä suomalaisella meiningillä amerikkalaisessa elokuvassa, syntyy hävyttömän hauska paketti.

Perusidea teinileffasta, jossa luuseri päähenkilö Neil (Jake Short) on ihastunut koulun kaunottareen Summer (Madison Davenport) on lähtökohdiltaan kamalaa kuraa, ja jo niin nähty, kerrassaan kulunut idea. Lisätään vielä mukaan parhaalta ystävältään Gilbertiltä (Miles J. Harvey) kuulema vihje, jos toivot kello 11:11 pm jotain, se saattaa toteutua, mutta vaikutus kestää vain 24 tuntia. Niinpä Neil toivoo olevansa komea ja Supercool. Ja aamulla hän onkin saanut Zak Steinerin kasvot. Kuulostaako ällöltä?

Onneksi se ei ole sitä. Kielenkäyttö on hyvin ronskia, ja kommelluksista ja väärinkäsityksistä johtuvat tilanteet ihanan tuskastuttavan kamalia. Ja toki kello tikittää vääjäämättä takaisin kohti kelllo 23.00 Suomen aikaa. Summerin kotihippoihin pitäisi päästä, mutta ensin täytyisi saada kutsu niihin itse kuumalta gimmalta sekä monta muuta estettä raivattava. Mukana järjettömissä tapahtumissa roikkuvat Neilin sisko ja naapurin outo autokauppias (Damon Jr.).

Pidin ehdottomasti leffan käsikirjoituksen ronskiudesta. Jotenkin näen tässä jonkinlaista samaa kuin kulttikomedioissa kuten Vaihdetaan vapaalle Ferris, tai Porky’s -leffasarja.  Mutta silti tämä on jotain aivan omanlaistansa.

Ja yllätyksenähän tässä on se, että meidän oma poikamme Teppo Airaksinen (Juice, Napapiirin sankarit 2) on tämän jenkki-ilottelun ohjannut täysin upeasti, sopivasti kieliposkessa. Parasta leffassa on kuitenkin käsikirjoitus, josta vastaavat Olli Haikka ja Ali Moussavi. Käsikirjoituksessa on niin paljon suomalaista huumoria höystettynä jenkkimeiningillä, että jopa leffan kääntäjä ei tekstityksissään kyennyt avaamaan kaikkia gageja. Siksi kannattaakin kuunnella leffaa englanniksi hyvinkin tarkkaan. 

Soundtrack on huikea kaikkine ysärihitteineen. En enää koskaan voi kuunnella Haddawayn What Is Love -biisiä tuntematta hyytävää myötähäpeää. Toisaalta tanssista koreografille isot pojot!

Näyttelijöistä en tunnistanut yhtäkään, mutta Jake Short vetäisee kyllä huikean roolin. Nolostuttavan hyvin, vaikka hänen ei kyllä tarvitse itse yhtään nolostella.

Itse näin leffan pressissä juuri ennen joulua. Valitettavasti koronatilanne siirsi leffan tämän vuoden puolelle. Menkää ja naurakaa itsenne tärviölle.  Vuoden yllättäjä kaikessa räävittömyydessään!