Tanssiteatteri MD: Ajan lasku
Kehonkieli kuvastaa ja myllertää aikaa
Aina voin vain ihmetellä, minkälaisiin sfääreihin ihmisen vartalo muovautuu ja jälleen kerran tanssiteatteri MD sen näyttää. Tällä kertaa koreografinaan Petri Kekoni.
Minulle on mysteeri mistä teos kertoo. En anna asian haitata. Nautin vain täydellisestä ja kauniista liikkeestä lavalla. Tälläkin kertaa upeat MD:n tanssijat loihtivat koko ääreisverenkiertoa kohottavan kokonaisuuden. Se miten tällä kertaa musiikki, liike ja valot kohtaavat, on jotain ainutlaatuista.
Varsinkin valot. Valon ja varjon raja on meille tärkeä. Elina Nopanen tuo huikean alun shakkiruudukkomaisen valomaailman eteemme, joka teoksen edetessä syvenee hienoksi varjoiksi, jota tanssijat koreografian, ja käsikirjoituksen myötä käyttävät upeasti hyödykseen.
Ella Kauppisen upea puvustus tukee komeasti kokonaisuutta. Röyhkeää ja jopa rietasta. Puvustus ja koreografia, sekä juoni, olivat jopa hieman pelottavia. Varsinkin, kun soturit valtasivat lavan.
LIIKEKIELI OLI minulle uudenlaista. Tykkäsin valtavasti kasoista ja yhdentymisistä, ja sen myötä erkaantumisista. Jossain määrin käyttäisin sanaa lötköytyminen positiivisena asiana.
Se miten alkupuoliskossa kukaan ei kosketa ketään. Kaikki ovat vain sooloja, odottaa vain jälkipuoliskon kosketusta tanssijakolleegaan. Kerrassaan kaunista. Ihanan outo, taiturimainen, kaunis ja ehdottoman katsottava.
