Lika
Kuvassa Marja Skaffari. Kuvaaja: Petteri Aartolahti.
Inhottava, yököttävä, omia ällötyksiä nostattava ja silti hauska.
Lika on meille jokaiselle omanlainen tunne. Onko se uimahallin suihkuhuoneen saumoissa näkyvä pinttymä (yök!)? Tai onko se kenties leivänmuruset pöydällä? Kenties suihkuviemäristä kaavittava rottaa esittävä hiuskertymä (iso yök!)?
Teatteri Telakka on näinä vuosina, kohta herramunvereni 30 vuotta, onnistunut ja uskaltanut viihdyttää katsojiaan hyvinkin monipuolisella ja uskomattoman laajalla kirjollaan viihdyttämään ja yllättämään katsojiaan kerta toisensa jälkeen.
Lika ei häviä millään. Siis lika. Se pysyy.
Tämäkään esitys ei häviä millään monillekaan Telakan esityksille. Päin vastoin. Tämä on oksettava, riemastuttava, ja valitettavan totta. Niin hauska, että omalle likaisuudelleen voi jopa myhäillä. Ihan oikeasti ja myöntäen Mitä lavalla nähdään?
Jokaisen omia inhotuksia ja eritteitä. Mutta suorastaan hysteerisen pahoinvoivalla, ja samalla hyvinkin inhimillisellä tavalla. Ja todellakin huumorin keinoin.
Tarinan jokainen voi tulkita ihan niinkuin haluaa. Minua arvostelijana ei kiinnosta teidän mielipiteet. Koska tarinaahan tässä sinänsä kai ei ole? Vai onko? On syntymää, kuolemaa, siivousta ja eritteitä. Ja lika. Meistä lähtee likaa koko ajan. Oli se nenäliina, karkkipaperi, kakkatahra tai veripisara.
Kaikki kuitenkin lämpimästi ja suorastaan irvokkaan lähelle tuotuja, että alkuällötys vaihtuu siihen asioiden normaaliksi tuntemiseen. Itse pääsin haistamaan eturivissä asiaa, jota en koskaan olisi arvannut haistavani. Pelko pois. Tämä ei ole missään nimessä sellaista ahdistavaa, osallistuvaa teatteria. Ei.
Kaikki on täysin luonnolista, tapahtuu kauniisti ja ihanasti. Esitys on monikielinen. Osittain tekstitetty. Lavalla puhutaan pääosin suomea ja englantia. Jo esityksen monikielinen alkunauha saa minut tirskahtelemaan: ”Minne laitoit viimeksi räkääsi?” Saksa on vahvana. Onneksi tekstitettynä, koska oma osaamiseni on pääosin ein waisvain bitte tyyliä.
Lavalla nähdään myös taidokasta sirkusta: löysää nuoraa. Se on monesti aliarvostettu laji. Itse olen ihan täysin tuon taitoa vaativan osaamisen fani. Mahtavaa ja upeaa! Tällaisia tuntoja nyt tällä kertaa päähäni putkahti.
Upeahan tuo kertakaikkiaan on. Täydellinen ja hauska. Upeat lavallaolijat. Upeat tekniset ratkaisut. Niistä nautti koko ensi-iltayleisö. Tämäkin kuulkaas arvon arvioni lukijat on sitten niitä, mitkä myyvät loppuun nopeasti ja valitettavan yhtä nopeasti poistuvat ohjelmistosta.