Kärpästen herra

Klassikkokirjan sarjakuvaromaani versio toimii upeasti

Aika hurjaa tarttua tällaisen sarjakuvan arviointiin. Alkuperäisen kirjan (julkaistu 1954, suomennettu 1960), olen lukenut joskus yläasteikäisenä. Toisaalta ehkä liian nuorena ymmärtääkseni sitä silloin täysin. Sen verran teksti on jäänyt mieleni sopukoille kummittelemaan, että aikuisempana hommasin DVD-versiot kummastakin elokuvasta jotka siitä on tehty (1963 ja 1990) ja kumpikin niistä on erittäin toimivia.

Joten nyt oli ilo lukea tällainen 350 sivuinen upeasti kuvitettu teos. Uskoisin, että sarjakuvaversiolla tälle kamalan upealle tarinalle saadaan vielä uutta ja tuoretta lukijakuntaa. 

Tarinassa joukko eri ikäisiä koulupoikia haaksirikkoutuu autiolle saarelle lentokoneen pudottua. Ensin pojat ottavat asian jännittävänä leikkinä. Pian kuitenkin he tajuavat että pelastuskin olisi kuitenkin hyvä asia. Jännitteet poikien päätyessä kahteen leiriin kasvavat. Ja onko saarella joku peto vai onko se vain poikien mielikuvitusta?

”Ehkä täällä onkin peto.”

”Sinäkin, Simon? Uskotko sinä niin?”

”Ehkä me olemme se.”

Tuo lyhyt keskustelu kuvaa hyvin koko kirjan ideaa ja teemaa. 

Ihmismielen kummitukset ja ihmiseen rakennettu vallanhimo näyttelee tarinassa suurta roolia. Kun tarina etenee, poikien sivistys alkaa rapista ja eläimellisyys nostaa päätänsä. Kuolemakin tarinassa on läsnä. 

En yhtään ihmettele, että romaania on käytety johtamispsykologian opetuksessa. Ja uskon, että kirjasta on useat väitöskirjat ja esseet väännetty. Sen verran moniulotteinen kehystarina on. Kertomus on karu, hurja ja jopa kammottava loikka siihen, kun ihmisestä tulee peto. Jopa nuoresta koulupojasta voi sellainen kuoriutua. Hienoa, että Like on ottanut tällaisen julkaisuohjelmistoonsa.

Kirja on kauniin näköinen järkäle, ja näyttää hyvältä oman sarjakuvakokoelman jatkona. Aimée De Jongh (1988) on eteläalankomainen sarjakuvataiteilija, joka tunnetaan nimenomaan eläväisistä piirroksistaan ja merkityksellisistä tarinoistaan. 

Kärpästen herran taidetta ei voi kuin katsella ihaillen. Kaikki pojat saavat hienosti omat persoonansa ja varsinkin saaren luonnon, meren ja kallioiden kuvituksissa De Jongh on suorastaan nerokas. Hän käyttää välillä upeita isokokoisia ruutuja, joissa ei tarvitse olla edes tekstiä mukana. Villisiat juoksevat vauhdikkaasti ja keihäät viuhuvat ilmassa. Liikekieli on hienoa.

Värien käyttö on myös upeaa. Viidakko on vihreän vehreä ja rannan hiekka kultaista. Mutta kun ilta laskeutuu saarelle, värit katoavat ja pojat ovat tasaisessa sinisyyden hunnussa. Pidän kovasti hänen toisaalta leikkisästä, mutta vakavuuteen pystyvästä sarjakuvakerronnastaan. Pitääkin pitää silmät auki hänen muille töilleen.

Vaikka kirja on iso ja paksu, sen lukaisee yllättävänkin nopeasti. De Jongh on saanut pitkän tarinan tiivistettyä mainiosti. Puhekuplia ei ole liikaa, ja piirrokset vievät sanomattomina kertomusta eteenpäin jouhevasti. Kertakaikkisen upea ja nautittava teos. Vahva suositus lukea nyt viimeistään tämä merkkiteos, vaikka juuri tällaisessa sarjakuvamuodossa. 

Tekijätiedot:

William Golding
Sovitus ja kuvitus Aimée De Jongh
Suomentanut Jouko Ruokosenmäki
Like