The Green Inferno

Kannibaalikekkerit sademetsän siimeksessä

Eli Roth on suoltanut silmiemme eteen pääasiassa kidutuskauhua. Tunnetuimmat leffat ovat Hostel ja Cabin Fever. Tämä kannibaalielokuva sai ensi-iltansa jo vuonna 2013. Muutamissa Suomen leffateattereissa siitä esitettiin tekstittämätön versio yönäytöksenä.

Joukko yliopiston opiskelijoita lähtee osoittamaan mieltään puiden kaatamista vastaan Amazonian viidakkoon. Paluumatkalla heidän pienlentokoneensa kuitenkin tekee pakkolaskun viidakkoon kartoittamattomalle alueelle. Ja kohta ollaankin tuntemattoman kannibaaliheimon vankeina.

Porukkaa harvenee pikkuhiljaa tyyppien joutuessa lihanhimoisten villien pataan. Alkaa siis toivottomalta näyttävä eloonjäämiskamppailu. Elokuvan mainoslauseessa väitetään, että porukkaa on pyörtynyt leffateattereissa filkkaa katsellessaan.

No ei tämä leffa nyt mielestäni niin raaka ollut. Pidän Hostelleja jopa inhottavampina.

Kyllähän leffassa ihan näyttävästi raadellaan raajoja ja silvotaan silmiä, mutta mitään mitä ei olisi jo nähty, valkokankaalla ei tarjota. Eli Roth on tehnyt leffan kunnioittaen 70- ja 80-luvun lukuisia kannibaalielokuvia, joista tunnetuin lienee Cannibal Holocaust (1980). Mielestäni leffassa oli myös jotain samankaltaisuutta Tobe Hoopperin Texas Chainsaw Massacren (1974) kanssa.

Naisten sukuelimiä leffassa ei kuitenkaan silvota, vaikka siihen suuntaan jo ihan alusta saakka suoraan vihjaillaan.

Näyttelijät ovat todella epätasaisia suorituksissaan. Suurin osa taitaakin olla kameran edessä ensimmäistä kertaa ja sen kyllä valitettavasti huomaa. Kannibaaliheimon ilmeisestikin ihan autenttiset villit pärjäävät rooleissaan hienosti. Käsikirjoitus on aika simppeli ja siinä painotetaan kyllä lihalla mässäilyyn.

Leffa toimii kevyenä kauhuiluna ihan ookoosti. Onneksi mukaan on saatu myös hieman huumoriakin. Kerta katsominen kyllä riittää.