X-Men: Apocalypse

Samalla rytinällä mennään kuin aiemminkin

Uusin X-Men elokuva jatkaa sitä yhtä tasokasta meininkiä, mitä nähtiin jo kahdessa edellisessäkin leffassa. Tällä kertaa se, mikä pääjuonessa hieman hävitään, voitetaan kuitenkin hahmogallerialla.

Ja sarjakuvan fanaattisempia faneja on pakko varoittaa; nyt nimittäin käsikirjoittajatiimi on vedellyt ihan itse keksimistään naruista, sillä tällaista ryhmäkomboa ja juonenkäänteitä ainakaan minä en ole lehtien sivuilta lukenut. Koko mutanttien alkulimasoppa sekoitetaan ihan uusiin sfääreihin.

Maapallon ensimmäinen mutantti, joka imi muiden mutanttien voimat itseensä ja vaihtoi kehosta toiseen, onnistuu heräämään ikiunestaan. Hän ei ole tyytyväinen nykyhetkeen (1980-luvun alku), hallitsijoihin ja maailman tilanteeseen. Pistetäänpä siis hieman ranttaliksi. Mukaansa hän haalii neljä ratsumiestä: Storm, Magneto, Psylocke ja Enkeli. Vasta koulutuksensa aloittelevien nuorten mutanttien on siis lähdettävä taistoon pahiksia vastaan professori X:n ja Mystikon johtamina.

Jo alkukohtauksesta näkee, että tämä leffa on kunnon jyminää ja jytkettä loppuun saakka. Ja niin onkin. Katsoja hengästyy varmasti tämän kaksi ja puoli tuntisen aikana vähän väliä. Pidin kahdesta edellisestä osasta todella paljon ja tämäkin pätkä yltää melkein niiden tasolle. Eikä se jää niin paljoa jälkeen, ettenkö tuota neljää tähteä antaisi.

Eli mitä hyvää ja mitä huonoa?

Näyttelijävalinnat ja suoritukset ovat kaikkinensa nappivalintoja. Tehosteet, musiikki, 3D toimii…

Huonointa leffassa on sen perusjuoni. Eli hyvän ja pahan mättö. Tämä on nähty. Vaikka Apocalypse on superhypermegaluokan mutantti ja todella paha, juonen kuljettelu neljän ratsumiehen rinnalla on hyvinkin ennalta-arvattavaa. Jopa jo John Byrnen aikoinaan lanseeraama ”henkinen taistelu” mielen astraalitasolla on yllättävän tylsä.

Mutta se mikä on tämän leffan ehdotonta plussaa, on kauan odotettujen uusien hahmojen näyttämölle tuominen ja heidän taustansa valottaminen. Sekä se, että miten heidän kykynsä kehittyvät. Varsinkin, kun lopussa saamme nähdä yhden ehkä mielenkiintoisimman Marvelin X-Men-hahmon heräämisen voimiensa kukoistukseen. Eli tästä on hyvä lähteä jatkamaan.

Käsikirjoituksen hienosta synkkyydestä huolimatta pinnan alla kytee pieni liekki toivosta ja paremmasta tulevaisuudesta. Lisää tätä Marvel-karkkia äkkiä.