X-Men, Ryhmä-X vuosikerta 1985 osa 2

Parhaat tarinat yksissä kansissa

Jos pidätte tätä kirjaa käsissänne, se on sama kuin pitäisitte sen painon verran kultaa. Ja yli 400 sivua sarjakuvaa painaa nimittäin aikamoisesti.

Kiitos Egmontille, Ryhmä-X:n edellinen osa sai jatkoa. Ja varmasti kiitokset ansaitsee myös tämänkin opuksen toimittanut Janne Suominen. Vaikka nuo alkuperäiset lehdet hyllystäni löytyvät, nii onhan näitä nyt pirun hienoa lukea yksissä ja samoissa kansissa.

Vuosi oli tosiaan 1985, eli yli kolmekymmentä vuotta sitten. Elettiin akikaurismäkiaikaa, kuten Mail-Man sanoo huikean hyvässä esipuheessaan. Se kannattaa lukaista ehdottomasti. Ja väitän, että Mail-Man on täysin väärässä väittäessään ”sanaisen sapelinsa terän tylsistyneen”. Esipuhe on juurikin sitä mitä Mail-Manilta odottaa. Kiitos loistavasta tekstistä. Ja mahtavuutta on myös, että sivuilta löytyy myös alkuperäiset kirjepalstat. Tässä kirjassa tiivistyy kaikki parhaat Ryhmä-X asiat.

Saamme tuta Helvetintulen klubin, kohtaamme taas Alfalentueen ja tapaamme mystisen Wendigon, sekä kohtaamme ensi kertaa Roguen.

MUTTA KOLME ASIAA tässä historiikissa ovat minulle tärkeimpiä. Ne ovat ihan lempitarinoitani koko X historiassa.

1. Kitty Pryden kohtaaminen hyvinkin Alien henkisen otuksen kanssa. Kitty pääsee ensimmäistä kertaa kokeilemaan uusia voimiaan ja älykkyyttään ypöyksin tyhjässä kartanossa tätä painajaismaista vastustajaa vastaan.
2. Näemme tarinan kammottavasta tulevaisuudesta, jossa suurin osa mutanteista on teloitettu, ja muut elävät keskitysleirimäisissä olosuhteissa. Tämän tarinan innoittamana syntyi myös Days of the Future Past elokuva ja Years of the Future Past sarjakuva.
3. Feeniksin synty, muuttuminen Pimeäksi Feeniksiksi ja lopulta kuolema. Ehkä Marvel historian upein tarina. Myönnän. Itkin lapsena, kun tämän kuolontarinan luin.

Mukana myös Kostajia, Hämähäkkinaista ja taitaapa olla myös Mustan pantterin ensi esiintyminen Suomessa. Tarinasta vastaa pääosin mestarillisesti nerokas Chris Claremont ja taiteesta uskomaton John Byrne. Ihan parasta luettavaa vielä näin kolmenkymmenen vuodenkin jälkeen.