Don’t Breathe

Jestanpoo, miten pelottava kauhuleffa pienillä aineksilla

Kyllä. Leffateatterissa saa pelätä. Nyt saa pelätä niin ettei katsomossakaan uskalla edes hengittää, niinkuin elokuvan nimikin jo viittaa. Urugualainen ohjaaja Fede Alvarez onnistuu säikyttelemään katsojat puolikuolleiksi uudella käsikirjoituksellaan (mukana käsikirjoittamass myös Rodo Sayaguos) ja ohjauksellaan. Se mikä ei ohjaajan edellisessä pelottelussa nimittäin Evil Deadissa, ihan toiminut kauhuna, toimii tässä täysin.

Hyi hemmetti.

IDEA ON kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Kolme nuorta murtautuu sokean sotaveteraanin taloon, tavoitteenaan etsiä ja löytää talossa kuulema oleva suuri summa rahaa. Kaikki ei mene ihan kuitenkaan suunnitelman mukaan. Nimittäin sokea vanhus ei olekaan niin helppo pala. Kohta nuoret ovat itse vankeina talossa ilman toivoa ulos pääsystä. Ja sokea mies kääntyykin jahtaamaan heitä, mukanaan ystävänsä rotweiler-koira.

Kuten nimikin kertoo. Mitään ääniä ei saisi päästää, vaikka talonomistaja olisikin vieressä. Tätä käytetäänkin leffassa hienosti hyväkseen. Vanhan talon lattiat ja portaat narahtelevat askeleilla, ajojahdin päätyttyä sopivaan piilopaikkaan pitäisi vielä olla hengästymättä, eikä mitään esinettä saisi kolauttaa. Veteraani käyttää myös hienosti pimeyttä nuoria vastaan, sillä hänhän sokeana tietenkin osaa liikkua omassa talossaan. Lisäksi kun talon lukittu kellarikin vielä kätkee lisää yllätyksiä.

KÄSIKIRJOITUS ON kaikessa ilkeydessään nerokas. Vaikka välillä mennäänkin yli uskottavuuden rajojen, silti kaikki tämä periaatteessa voisi tapahtu, ilman mitään yliluonnollisuuksia. Tulee mieleen huikea Funny Games -leffa, jossa myös esiteltiin esineitä ja asioita, luoden katsojille toivoa, että näillä pienillä jutuilla elokuvassa ehkä selviää hengissä. Ja sitten aina, kun ollaan melkein pelastumassa, vetäistään matto katsojan alta pois, yhä uudelleen ja uudelleen.

Inhottavaa.

ÄÄNIMAAILMA JA  musiikki tukee hienosti elokuvaa, varsinkin suvantokohtauksissa, joissa todellakaan ei saisi päästää pihahdustakaan. Muutama lukuinen näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä. Pääosaan selviytyjättäreksi pyrkivä Rocky (Jane Levy) teki jo hyvän roolin ohjaajan edellisessä, aiemmin mainitsemassani verilöylyssä, Evil Deadissa. Tässäkin hän on uskottava.

Leffa on myös hyvä siinä, että prologi on suht lyhyt, ja sitten heti alkaa tapahtumaan. Ja sitä riittää ja riittää. Melkein toivoisi sen jo jopa loppuvan. Niin paljon ahdistaa. Leffa on siis oikeasti pelottava, jonkin verran raaka, ja muutama inhottava juttukin sieltä juonesta paljastuu. Minuun tämä pelottelu tehosi.