Takkutukkakeiju
Lastenteatteri kääntää aikuisten ajatusmallit kauniisti nurinkurin
Teatteri FAQ tekee ihmeitä Tampereen Ylioppilasteatterin tiloissa lapsille ja varsinkin aikuisille. Seksuaalista ajattelumaailmaa ja erilaisuutta avartavaa teatteria muutenkin tehdään liian vähän, saati sitten lapsille suunnattua. Vaikka tässä tapauksessa lienee kuitenkin aikuiskatsojat saivat enemmän kiinni lavan tapahtumista kuin lapset. Haastava ja tärkeä teos haastaa kaikki katsojat omalla tavallaan. Itse lähdin katsomosta kyynel silmäkulmassa.
KROKANTTI tuntee olevansa erilainen keiju. Hattarakarnevaali ei kiinnosta, eikä vanhempien opastamana tanssiaskel, eikä liirum laarum laulu oikein kulje. Mielummin Krokantti-keiju söisi popcornia. Hän päättää lähteä hetkeksi pois kotoa etsimään puuttuvia taitojaan, vaikka uutiset kertovatkin, että pahoja peikkoja on nähty lähimain.
Matkallaan hän kohtaa iäisyyden naimisissa olleen tanssivan vanhan miesparin, prinsessan, joka on hylännyt mekkonsa ja joka haluaisi olla supersankari, drag vaikutteisein vanhan viisaan puun ja lopulta pahamaineiset peikot, jotka osoittautuvatkin hauskoiksi tyypeiksi, vaikka hieman yrittävätkin pelotella aluksi. Aivan ihastuttava neljäkymmentä minuuttia kuluu kuin keijun siivillä tätä katsellessa.
PUVUSTUKSEEN on satsattu todella upeasti, lavastus on sopivan simppeli ja toimiva. Kaikki neljä näyttelijää useissa rooleissansa hoitavat homman hienosti räänsyönnistä woogieboogie dragqueeniksi. Tanssia ja laulua löytyy, sekä nokkelaa puujalkavitseilyä tekstistä.
Yritän aina eläytyä ympärilläni olevien katsojien ja varsinkin tällä kertaa lapsikatsojien kenkiin heitä ja heidän reaktioitaan seuraamalla.
PIENIMMÄT ehkä hieman tylsistyivät, ja jopa hieman jännittivät. Noin yli yhdeksänvuotiaita kiinnosti tarina ja juoni, mutta eivät saaneet käsikirjoituksen helmistä kiinni. Esiteineille liian lapsellista ja ”ei kiinnosta” seurattavaa. Teinit ymmärsivät tekstin moninaisuuden ja koko touhun, mutta silti liian lapsellista.
Mutta parasta tämä oli aikuiskatsojille. Aikuiset tulkitsivat nerokkaan tekstin hienovaraiset vihjailut ja vitsit hienosti. Nauratti, ja loppuratkaisu, joka vedettiin huikean nopeasti ja tyylikkäästi, sai silmät kostumaan.
Silti tämä varmasti toimii ihan kaiken ikäisille, ja toivottavasti tätä tullaan katsomaan koko perheen voimin. Oli sitten perheessä isi ja äiti, kaksi isiä tai kaksi äitiä.
Lastenteatteria aikuisille? Kyllä. Ennakkoluuloja poistavaa ja silmiä avaavaa.
En voi kuin suositella. Harmi kun esityksiä on enää vain muutama.
Kiiruhtakaa katsomaan kaunista tarinaa erilaisuudesta. Kiitos työryhmälle. Odotan innolla tulevia projektejanne!
