Fauni

Vapise haudassasi Walt Disney, pelkää Andrew Loyd Webber nyt tulee Fauni!

Miten tämän nyt aloittaisi? Oudout fiilikset jokatapauksessa. Esitys on mahtipontisen hieno. Harmittaa pieni yleisömäärä. On fauneja ja keijuja. On myös pahoja ihmissusia ja pelottava peikko. Keijujen äärialue, ilman taikaa, rajoittuu tiettyyn rajaan asti. Rajan takaa löytyy haavoittunut fauni. Siitä alkaa aivan ihana rakkaustarina. Vähän niinkuin Pessi ja Illuusia, mutta tähän aikaan tuotuna. Keijun ja faunin, jota ihmissusi on purrut, matka kaiken mahdollisen läpi on huikeaa katsottavaa. Rakkautta matkalla kerätään ihanalla, teinisellä tavalla. Mutta silti niin ihanasti, että katsomossa kyynelehditään.

Jeesumies, tämä esitys meni tunteisiin. Aikuisten satu joka todella koskettaa. Ei tämä ole lasten juttu. Sen verran kieroa huumoria viljellään ja yksi fauneistakin on selvästi sinne päin. Oi hitto. Miten aloittaisin kehumisen? Aloitan puvustuksesta. Miten näin pienellä ehkä budjetilla saadaan tällaista aikaan? Ihan huikeaa Jonna Heikkinen ja Mari Karttunen. Faunit olivat täydellisiä jalkoineen ja hämähäkkikuningatar ahdistava jopa kinkysexynahkaasussaan. Ja ne keijut. Voi että. Ilo katsella! Kiitos puvustukselle! Valot ja minimaalinen lavastus toimivat erittäin kauniisti.

Nyt päästään siihen Disney sävellysasiaan. Kyllä kuulkaa Kaunotar ja Hirviö jää ihan kakkoseksi näiden balladien jälkeen. Tony Sikström, Teemu Alanen ja Joni Pitkonen ovat tehneet sellaista työtä, että Walt kääntyy haudassaan. En yhtään ihmettelisi, jos joku isompi teatteri tämän kokonaisuuden jossain vaiheessa nappaisi ohjelmistoonsa. Sen verran taidokas ja valmis koko paketti musiikkeineen todellakin on. Jos näytelmän soundtrack olisi ollut tarjolla, olisin sen varmasti ostanut.

Näyttelijät ovat niin hyviä, kuin voivat olla, ollakseen lähellä ammattilaisuutta. Toki parannettavaa, mutta pääpari toimii sekä laulullisesti ja melkein fyysisesti oikein. Upeaa laulua. Toki ensimmäisellä puoliskolla taustamusiikit veivät voiton laulujen sanoista. Ihana koreografiametsä. Kaunista.
Joitain pieniä ohjauksellisia viiveitä ja kohtauksiin tuloja, mutta kaiken antaa anteeksi ne poskelle valuneet kyyneleet.

Just niin ihanaa, mitä mieli tarvitsee. Menkää katsomaan vielä kun esityksiä on. Tätä ei kannata missata. Harvoin aistii yleisöstä sellaisen, että kaikki odottavat jännityksellä, onko loppu onnellinen vai ei. Salaa kyyneliään pyyhkien. Kerrassaan ihana kokonaisuus.