Saga: Seitsemäs kirja

Avaruustarina pitää pintansa niin kuvituksellisesti kuin juonellisestikin

Jo seitsemänteen osaansa edennyt mainio tarina jatkuu upeasti. Sarjakuvahan on voittanut lukuisia sarjakuva-alan suurimpia palkintoja eikä syyttä. Tarina muokkautuu koko ajan uusille poluille ja se osaa säilyttää mielenkiintonsa. Kiitos siitä käsikirjoittaja Vaughanille. Myös Staplesin jopa hieman vesivärimäinen kuvitus säilyttää kauneutensa ja yllätyksellilyytensä. Tässä kuusi numeroa sisältävässä kirjassa matka jatkuu edelleen siitä, mihin kuudes osa jäi.

KAIKKI ovat hieman hajallaan potkin universumia. Tarina painottuu etupäässä päähenkilöidemme Markon, Alanan ja kertojamme Hazel tytön elämään. Alana on raskaana ja hän ja Marko pohtivat miten kertoa Hazelille, että tästä on tulossa isosisko? Elävästä aluksesta uhkaa loppua polttoaine ja he päättävät laskeutua pikaiselle pysähdykselle avaruudessa kiitävälle Phag komeetalle. Pikainen pyrähdys kuitenkin venyy puoleksi vuodeksi ja sitten kaikki meneekin Hazelin mukaellen ”päin vittua”.

”En ymmärrä. Miten siivet ja sarvet ja haamut ja androidit…voivat toimia yhdessä?”
”Vitun vaikeasti.”

Phag-komeetalla riehuu ikuinen sota lukuisien eri lajien välillä, ja toki sarjakuvan pääporukankin lajitovereita on sodassa mukana. Petrichor piilottelee transukupuolisuuttaan, Sir Robotti testaa huumeita ja yksi seurueemme jäsen jopa kuolee. Lopullisesti vai ei? Sen aika näyttää. Myös uusia mainioita hahmoja pukataan kehiin. Mielenkiintoisin heistä on miehen ja naisen pään, mutta vain yhden vartalon omaava Marssi.

Uskon että suomentaja Koivumäki saa ihan omat kiksinsä tätä sarjaa kääntäessään, kieli on nimittäin tässä tuoreimmassa osassa jopa ronskimpaa kuin aiemmin. Hieno jatko, ja lisää on luvassa. Rapakon takana on jo ilmestynyt kahdeksas kirja, eivätkä sarjan luojat ole ainakaan vielä uhanneet lopettaa.

Tarina: Brian K. Vaughan
Kuvitus: Fiona Staples
Suomennos: Antti Koivumäki
Like kustannus