Kummitus

Yksinkertaista taidetta ja kieroja tarinoita

Kummitus on mainio strippisarjakuva pienistä kummitusolennoista, jotka pahemmin eivät piittaa ihmisistä, vähän niin kuin mekään emme aina tiedä niiden olemassa oloa. Silti ne pääasiassa hieman sotkevat ja sekoittavat arkea, toisaalta meidän niitä jollain lailla tahtomattamme häiritessämme.

Alun stripit ovat yksittäisiä tarinoita kummitusten omista touhuamisista ja niiden sotkeutumisesta ihmisten elämään, kumpienkaan oikeastaan edes huomaavan toistensa olemassa oloa. Ne pesivät, nukkuvat ja oleskelevat meille tutuissa paikoissa. Milloin teekupissa, milloin hammastahnatuubissa. Ne tykkäävät hieman pervoilla ja luovat ihan omaa kummitusmuotia meille päivittäisistä asioista. Eritteitä niistä lähtee. Joskus kummituksen pyllyhikeä, napanöyhtää ja varsinkin pieruja.

Toisella puoliskolla kummitus kohtaa Tuonelan Tuonen ja päätyy auttamaan tätä rakkausloitsuissa ja muissa lemmentouhuissa. Tapaamme myös muitakin suomalaisia perinnehahmoja kuten ylijumala Ukon vaimoineen ja saunatontun. Tämä tarina on yhtenäisempi seikkailu.

En ole ihan varma kummasta pidin enemmän, lopun kokonaisemmasta tarinasta vai yksittäisistä hauskoista stripeistä? Kummassakin oli puolensa.

Mutta silti kummatkin ovat hauskoja, saavat hihityksiä aikaan ja silti niistä välittyy hienoja tunteita. Ekalla puolella koskettavin kolmen kuvan strippi kertoi palapeliä ihailevasta kummituksesta, joka tokaisee: ”Miten kaunis kuva! Tämän minä ripustan vaatehuoneeseeni.” Ja liihottelee sitten pois yhden palapelin palasen kanssa.

Huikea!

Toisella puoliskolla kikatuksia aiheutti Tuoni, jota ujostutti mennä saunaan, koska hän oli unohtanut sheivata! Mainioita ja kekseliäitä tarinoita. Ja kaikki eivät avaudu ihan heti, kaikki eivät koskaan. Johanna Jasmine piirtää hennolla ja hienostuneella yksinkertaisella otteella.

Suosittelen tutustumaan. Mitähän kummitukset seuraavaksi keksivät?

Johanna Jasmine
Zum Teufel