Venom

Symbiootin ja lihan rakkaustarina

Moni kriitikko on mielestäni turhaan mollannut uusimman Marvel-leffan, Venomin. Minun mielestäni se oli sopivan synkkä, humoristinen ja siinä oli sellaista hieman, jopa vanhanaikaista sankaritarina potkua. Vaikka sankaritarinasta ei tietenkään voida puhua, koska Venomhan on oikea bad ass. Päitä pureksiva avaruusloinen. 

Vaikka vanhana Marvelistina, olenkin sitä mieltä, että tarinan olisi kuulunut lähteä Hämähäkkimiehestä. Sillä Peter Parkerhan alunperin toi puvuksi luulemansa loisen Salatuista sodista maahan, ja tästä sitten myöhemmin kehittyi Hämiksen arkkivihollinen Venom.

Tällä kertaa tarina on toinen. Ja koska Marvel universumissa asiat ja historiat ja kaikki muutkin asiat, jopa kuolleiksi luullut tuppaavat heräämään henkiin, annan anteeksi, koska leffa on hyvää ja tasokasta viihdettä.

Eddie Brockilla (Tom Hardy) ei mene hyvin. Sekaannuttuaan avaruusloisia yms tutkivan yhtiön asioihin, hän menettää työnsä toimittajana, tyttöystävä Anne (Michelle Williams) jättää ja maailma potkii päähän. Lisää yhtiön asioita penkoessaan, häneen tarttuu loinen, symbiootti, joka kutsuu itseään nimellä Venom. Tai paremminkin, me olemme Venom. Sillä ilman toista, ei olisi toista. Täydellinen yhden ruumiin rakkaustarina. 

Pahikset perässä, varsinkin yhtiön iso pomo Carlton Drake (Riz Ahmed) haluaa symbioottinsa takaisin mennään pitkin poikin kaupunkia. Pahinta on se, että Draken symbiootti haluaa avaruuteen hakemaan muutkin symbiootit, että saisivat valloittaa maan, ja syödä kaikkien ihmisten päät. Mutta tämähän ei käy Venom/Eddie Brock yhdistelmälle, koska he ovat skitsofreenisella tavalla kietoutuneet toisiinsa, ja Venom, joka on omalla planeetallaan ollut luuseri, niinkuin Brockin on tällä hetkellä, he kokevat yhteistä voimantuntua ja haluavat olla jotain pervolla tavalla ainutlaatuista. Siksipä Drake on pysäytettävä.

Elokuva alkaa mielenkiintoisena scifijännärinä, ja pelkäsin, että Venomin astuttua kuvaan, se lässähtäisi pelkäksi mätkis paiskis roskaksi. Ihan näin ei kuitenkaan käy, koska Venom tuo elokuvaan huumoria ja sopivaa mustaa pahuutta. 

TEHOSTEET OVAT pääasiallisesti todella upeita. Varsinkin hidastettu kohtaus, jossa Drake ja Venom paljastavat kaikki neljä eri ruumiillistumaansa. Musiikkimaailma on yksi Marvel elokuvien parhaita.

Tom Hardy tekee hienon roolin kaksijakoisena tyyppinä, Michelle Williams on yhtä puisevan tylsä kuin aina ennenkin. Mieleen tulee Gwyneth Paltrown rooli Iron Man elokuvista Pepperinä, jonka Paltrow hoitaa kymmenen kertaa paremmin. 

Riz Ahmed on ihanan lipevän ärsyttävän paha nilkki. Toisaalta olisin suonut hänelle ennemminkin vaikka Carnage pahiksen roolin. 

JA LEFFAHAN kannattaa jäädä tsiikaamaan lopputekstien loppuun asti. Jo ihan sen takia, että monta Suomalaista sukunimeä vilahtaa tekijätiimissä. Petteri Puukko (jos nyt nimen muistin oikein) jää eniten mieleen.

Ja ensimmäisessä tiiserissä tapaamme tutun hahmon. Tulevaa verilöylyä odotellessa. Tosin näyttelijävalinta hieman hämmästytti meikäläistä. 

Ja ihan lopuksi odotin pätkää tulevasta Marvelin, Pimeä Feeniks elokuvasta, toisin kuitenkin kävi, olin ihan unohtanut, että tämäkin leffa on tulossa. 

Hyvää ja lipeväkielisen maukasta mustahkoa Marvel-nannaa.