Batman 2-Minä olen itsemurha

Lepakkomiehen synkkääkin synkemmät tarinat jatkuvat

Sarjakuva sarjassa DC-universumin uudestisyntyminen, ollaan nyt päästy Batmanin kakkos kirjaan. Se sisältää numerot 9-15. Viisi ensimmäistä osaa ovat jälleen hienosti koottu kokonainen tarina ja kaksi jälkimmäistä eräänlainen jälkipuhe ja klousaus tarinakokonaisuudelle. Kokonaisuus on selkeästi hieman synkempi, kuin ensimmäisessä kirjassa. Hyvä niin. Pelkkä kattojen ja räystäskourujen päällä hengailu ei enää oikein jaksa innostaa.

Batmanin yksi pahimmista vihollisista, Bane hallitsee hylättyä vankilasaarta. Lepakkomiehen tehtävä on pelastaa Psykopiraatti Banen hallusta. Mutta tähän hän ei kykene yksin. Arkhamin pahamaineisesta vankilaparantolasta hän haalii mukaansa epämiellyttävän joukkion. 

Mukaan lähtevät rikolliset Vatsastapuhuja, Batmanin rakkaus/viha suhde Kissanainen, Pronssitiikeri ja mielipuoli pariskunta Punch ja Jewlee. 

Banen hyistä 17 vuotta kestänyttä piinaavaa kidutusta valaistaan tarinan alussa hienosti. Kenestä tahansa voisi moisen jälkeen tulla psykopaatti.

Banen linnoituksessa joukkio saa vastaansa liudan sotilaita ja itse Banen. Kuka joukkiosta pettää ja kenet, kuka selviää loppuun asti hengissä lunastamaan Batmanin lupaamat helpotukset vankilaelämään?

Tarina on rankka ja synkkä. Ruumiita tulee pinoittain. Lopun kaksi tarinaa Kissanaisen ja Batmanin suhteesta ovat taas toisaalta jopa surullisen kauniita. Myös niiden erilainen kuvitustyyli sopii niihin upeasti. Muuten kuvittaja kolmikko tekee hienoa kuvaa. Tarinanikkarina Tom King on loistava. Uudenlaista Lepakkokamaa. Ideana parissa tarinassa toimivat Batmanin ja Kissanaisen paljastavat ja sielusta ammentavat kirjeet toisillensa. Hurjaa.

Hieno kokonaisuus joka jatkaa ensimmäisen kirjan viitoittamalla laadukkaalla tiellä.

Kirjoittaja: Tom King
Kuvittaja: Mikel Janin, Mitch Gerads, Hugo Petrus
Suomentaja: Petri Silas
RW kustannus