Sarjakuvaan kaapatut: Rosi Kämpe

Tässä osiossa haastattelen suomalaisia sarjakuvaan liittyviä henkilöitä. Ehkä muunkin maalaisia, ja toivottavasti joskus muihin maailmoihin ja universumeihin kyvyillään päässeitä.

Sarjakuva rakentuu monista asioista. Ei pelkästään hahmosta, tai piirtäjästä. Sarjakuva on monen ihmisen ja tekijän tuotos. Sitä arvostan. Yritän valottaa, miten monenlaisia ihmisiä tarvitaan, että saamme eteemme sarjakuvalehden tai nettijulkaisun. Siksi taianomaisia taustoja. Kysymykset ovat kaikille samat, ja nämä sekopäät vastaavat kuinka haluavat. Minä vain kokoan asiat, julkaisen ja arvioin heidän erilaisia tuotoksiaan.

Tällä kertaa sain haastateltavaksi ihanaisen Rosi Kämpen. Suorastaan harmittaa, etten aikataulullisesti päässyt tekemään haastattelua kasvotusten Helsinkiin, jossa Rosi asuu. Juuri kolmekymmentä vuotta täyttänyt sarjakuvapiirtäjä nousi Suomessakin ihan uutisiin asti, koska hän teki sen, mistä moni sarjakuvapiirtäjä vain haaveilee, hän pääsi piirtämään jenkkien toiseen isoon sarjakuvataloon, Marvelille. Eikä ihan mitä vaan pikku juttua, vaan hän sai kunniakseen piirtää viime vuoden loppu puolella alkaneen Spider-Gwenin neljä ensimmäistä numeroa. Se on mahtava saavutus!

Ensimmäiseksi sarjakuvakseen Rosi muistelee Aku Ankan, joka hänen mielestään on aina in. Lisäksi mökillä hän lueskeli isänsä vanhoja ja kuluneita Mustanaamioota. Kun kysyn, mitkä sarjakuvat häntä tällä hetkellä kiinnostavat, hän vastaa olevansa niin kiireinen töittensä takia, että on hieman pihalla viimeisimmistä sarjakuvista. Hämiksen seikkailut ovat aina parhaimmistoa, samoin X-Men:R ed ja Asgardians of the Galaxy sarjoista. Marvelin ulkopuolelta Crowded, Magic Order ja Infinite Dark. Hän odottaa innolla myös Marvelin War of the Realms eventtiä. Nettisarjakuvista hänen suosikkinsa ovat mm. Drug & Wires sekä Raining Knives.

Rosi kertoo, että lukee sarjakuvia päivittäin, koska se pitää samalla inspiraatiota yllä. Välillä kuitenkin työt pitävät niin kiireisinä, että ei ehdi ajatella mitään oman työstettävän sarjakuvan ulkopuolelta. Silti kuitenkin kannattaa lukea mahdollisimman paljon. Yleensä hän lukee sarjakuvansa digitaalisesti Comixologyn kautta, mutta jos joku sarja on erityisen hyvä, hän hankkii siitä fyysisen version.

ROSI ON sekä piirtäjä, että tussaaja, eli hän tussaa omat sivunsa, koska se hoituu näppärästi piirtämisen sivussa, koska hän piirtää digitaalisesti. Hän on tyytyväinen paikkaansa sarjakuvan työlinjastossa. Hän pystyy kuvittelemaan toki, että joskus vuosien päästä kirjoittaisi myös itse tarinansa, tai tehdä ylipäätänsä omia projektejaan. Mutta tällä hetkellä hän nauttii piirtäjän roolistaan. Saadessaan käsikirjoituksen piirrettäväkseen, hänestä tuntuu, että saa samalla olla sekä tekijän, että yleisön roolissa.

Hän ei osaa sanoa mitä tekisi, jos ei työskentelisi sarjakuvan parissa. Niitä hän piirtää päätoimisesti, muita töitä hän ei tee.
– Ehkä jotain pelien tai yleisen kuvituksen parissa, mutta luulen että hakeutuisin tekemään sarjakuvia ihan luonnostaan. Välillä on rentouttavaa tehdä vain yksi, itsenäinen kuva, mutta tarinan kertominen sarjakuvan muodossa on mulle sitä “parasta huumetta”, kiteyttää Rosi.

Normaalia työpäiväänsä hän kuvailee näin:
– Yleensä aloitan nopealla lämmittelypiirrustuksella, joka vähän vaihtelee tutkielmasta fanartiin. Sitten pistän ajastimen ja taustahälinän (white noise, äänikirja tai tv-sarja Netflixistä) päälle ja ryhdyn päivän tehtäviin. Hiljaisuus sekä musiikki häiritsevät liikaa ja ajastin taas pistää mut keskittymään tietyn aikaa olennaiseen, eikä tarkistamaan twitteriä tai instagramia joka viides sekunti! Voin tarkistaa ne sitten kun ajastimen kello soi. Sen avulla muistan myös pitää taukoja. Piirrän päivässä joko kolmesta kuuteen “pencilled” sivua, tai tussaan kaksi-kolme sivua. Työpäivät kestävät yleensä 8-12 tuntia. Ja sitten ryhdyn piirtämään ihan vain huvikseni, esim nettisarjakuvaani Unknown Lands.

Mielestäni tuo on aika kova työtahti! Mutta hienoa tietenkin Rosille, että töitä riittää ja jalka suureen maailmaan on oven välissä. Upeaa! Rosi kertoo palvovansa monia sarjakuvan tekijöitä muun muassa Olivier Coipel, Sara Pichelli, Fiona Staples, Gail Simone, Kelly Sue DeConnick, Rick Remender, Brian K Vaughan, Kris Anka, Jenny Frison, Joëlle Jones.

Ja suomalaisista ehdottomasti Minna Sundberg, Max Sarin sekä tietenkin JP Ahonen. Kustantamoista hänen ehdoton suosikkinsa on Marvel. Myös Image ja sen tytäryhtiöt, kuten esim Top Cow, ovat kanssa pop.
Jos hän saisi valita kuka sankari hän olisi, DCl:tä hän olisin Superboy tai Catwoman. Marvelilta tietysti Spider-Gwen tai Loki. Tosin vain yksiä nais- ja miessankareita on vaikea valita. Ylipäätänsä kaikista naispuolisista sankareista hän olisi vaikkapa Red Sonja, miehistä edelleen Loki ja muista hahmoista hän valitsisi Rocket Racoonin. Omaksi supervoimakseen hän valitsisi muodonmuutoksen.

Mihin sarjakuvahahmoon haluaisit tarttua tulevaisuudessa, ja työskennellä sen parissa? Vai kehittäisitkö ihan oman hahmon?
–Toistaiseksi omilla hahmoillani saan leikkiä tarpeeksi nettisarjakuvani parissa, joten “päivätöissä” riittää vaikka kuinka paljon hahmoja joita olisi hienoa päästä piirtämään – Red Sonja on aika kärjessä mun toivomuslistalla. Myös Captain Marvel, tusina X-Men -hahmoja, melkeinpä kuka tahansa Thoriin ja Asgardiin liittyvä, Gotham City Sireneista kuka tahansa, Constantine, Witchblade, yms. Moneen mahdollisuuteen on hankala uskoa, mutta en myöskään uskonut että koskaan pääsisisin piirtämään mitään Hämis-hahmoja!

Tällä hetkellä Rosi työstää salaista ”Creator-Owned” projektia, jota hän ei vielä voi paljastaa. Kun kysyn mitä hän tekee 15 vuoden päästä, hän kertoo, ettei edes tiedä mitä tekee loppu vuodesta, saati sitten tuolloin 15 vuoden päästä. Hän toivoo edelleen työskentelevänsä piirtämisen ja sarjakuvan parissa, tosin hän myös haaveilee, että silloin voi myös saada sen verran isompaa palkkaa, että työtahti olisi hieman väljempi. Tosin mielenkiinnot ja maailma voi muuttua, ja hän saattaakin tehdä jotain aivan muuta.

ROSISTA TUNTUU, että hän katsoo melkeinpä ainoastaan sarjakuvaan perustuvaa mediaa. Hänen mielestään viime aikojen kovin juttu oli Spider-Man: Into the Spider-Verse animaatio, ja toki oli hienoa nähdä Spider-Gwen valkokankaalla. Koko leffan tarina ja ilmaisutyyli oli hänen mielestään mieletön.

Koetko olevasi julkkis?
– Hah, en! Ajatus julkisuudesta on hieman pelottava, joten siinä olen iloinen sarjakuvien pienistä piireistä – vaikka saisitkin jotain mainetta niissä, sinut tiedetään vain siinä pienessä maailmassa ja muuten saat olla rauhassa. Pääasiassa sitä ns julkisuutta kaipaisi vaan jotta saisi entistä hienompia sarjoja piirtääkseen. Sarjakuvapiirtäjänä se hyvä puoli on, että mua ei tunnisteta mun naamasta, vaan piirrustusjäljestä tai mun hahmoista. Joten jos mut tunnistetaan, se on vain mun työn ympäröimänä. On tietenkin aina kiva kuulla jos joku on tykännyt mun töistä!

Mitä muuta haluat meille vielä kertoa?
– Fanart on hyvästä, animetyyli on hyvästä, mikään tapa tai tyyli tehdä ei oo “oikeampi” kuin muu. Kaikki luominen on hyvästä kunhan se saa sut tekemään. Sun pitää olla sun oma lempipiirtäjä!

Kiitos Rosi Kämpe mainioista vastauksista! Jäämme jännityksellä odottamaan, mikä se salainen projekti on?! Ja suosittelen kaikkia sarjakuvan lukijoita hommaamaan itselleen ainakin ne neljä ekaa Spider-Gwen numeroa. Mielestäni ne ovat kovia!