Jojo Rabbit
- Elokuvat + TV
- Gekko
- 12.1.2020
- 3792
- 4 minutes read
KUVA: © 2019 Twentieth Century Fox Film Corporation All Rights Reserved.
Pikku poika natsipropagandan keskellä
Harvoin näkee näinkin rankasta aiheesta tehtyä, näin huikean hauskaa elokuvaa. Vaikka suurin osa huumorista on mustaa, ja tasoa ”saako tälle edes nauraa”, silti se naurattaa, vakavasta yleisilmeestään huolimatta. Taidokas satiiri taipuu Christine Leunensin kirjasta ohjaaja Taika Waititin käsittelyssä uskomattoman maukkaaksi elokuvakokemukseksi.
Kymmen vuotias saksalaispoika Johannes ”Jojo’ Betzler (Roman Griffin Davis) asuu kahdestaan äitinsä (Scarlett Johansson) kanssa. Toinen maailmansota riehuu ympärillä. Jojo joutuu ystävänsä kanssa natsien Hitler Jugend -propagandaleirille, joka kylläkin ”pienen” onnettomuuden jälkeen loppuu lyhyeen Jojon kohdalla.
Aivopesty poikarukka on saatu vihaamaan juutalaisia, koska he ovat pahoja, suomuisia ja heillä on sarvet. Jojon mielikuvitusystävä on, kukas muukaan kuin itse Hitler (Taika Watiti). Hitler ilmestyy usein Jojolle tämän ollessa kiperässä tilanteessa, antamaan, ei välttämättä niin hyviä neuvoja.
Rakastavalla äidillä on omia salaisuuksia, silti hän yrittää kasvattaa poikaansa käyttämään järkeä. Eräänä päivänä Jojo löytää kotoansa yläkerrasta salakomeron, jossa piileskelee ilmielävä juutalainen. Nuori naisenalku Elsa (Thomasin McKenzie), kertoo Jojolle outoja tarinoita juutalaisista ja saa Jojon pään pyörälle ja hieman perhosiakin vatsaan. Traagisten tapahtumien kautta Jojo joutuu tekemään päätöksen, ovatko juutalaiset hirviöitä vai eivätkö ole?
ELOKUVA TASAPAINOTTELEE luontevasti, ollen hyvin kirjoitettua draamaa pohjalla, ja päällä sairasta huumoria. Useasti tuntuu, että natsit, juutalaiset ja sota ylipäätänsä ei saisi olla naurun kohteena, mutta kun tarinassa on kuitenkin se totuuskin pohjalla, katsoja uskaltaa vapauttaa raikuvan naurunsa elokuvan alusta loppuun asti. Silti hieman hävettää. Huumori on välillä luokkaa: laitetaan lapsen takataskuun granaatti, vedetään sokka irti, taputetaan selkään ja sanotaan ”juokseppas halaamaan amerikkalaisia sotilaita.”
Jännitystäkin on luvassa, ja silmäkulmat kostuvat pariinkin kertaan. Elokuva onnistuu kuitenkin säilyttämään hymyn kasvoilla teatterista poistuttaessa.
Ohjaaja Waititi on tehnyt upeaa ja rohkeaa jälkeä tähän elokuvaan tarttuessaan. Samoin hän tekee Adolf Hitleristä elokuvahistorian naurettavimman Hitler-parodian. Johansson on vetovoimainen järjenääntä jakavana äitinä. Välillä kaiken Johanssonin tekemän actionin jälkeen ihan unohtaa, miten hyvä draamanäyttelijä hän onkaan. McKenzie on lumoava hulluja tarinoita kertovana Elsana. Pari ei-niin-heteroa natsiakin leffassa vilahtaa. Rooleista vastaavat mainiot Alfie Allen ja Sam Rockwell. Myös koomikko Rebel Wilson naurattaa tuttuun tyyliinsä Fraulein Rahmina.
Silti elokuvan hienoimman roolin tekee ensikertalainen Roman Griffin Davis. Ihanan luonteva, ja silti roolinsa omaksunut nulikka on todellinen löytö roolin.
Waititi tunnetaan valkokankaalta parhaiten Thor Raknarok -elokuvasta, jossa hän pisti Marvel maailman oudolla huumorillaan sopivan vinksahtaneesti sekaisin. Ilmeisesti tuotantoyhtiö tykästyi Waititin jälkeen, sillä hän ohjannee myös seuraavan Thor elokuvan.
Joko Rabbit on ihanan tuhma, raikas, naurattava ja kaunis elokuva. Alkuvuoden ehdoton helmi, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi.