Kaamio

Kauhusarjakuva toimii mainiosti

Kymmenisen vuotta sitten Kaamio-kokoelmasarjakuvaa ilmestyi viitisen numeroa, ja heti perään pidemmän odottelun jälkeen saamme taas nauttia viiden tarinan verran tätä hyvinkin onnistunutta sarjakuvataidetta.

Ensimmäinen tarina Viidakon taikaa vie lukijan Amazonin sademetsään vuonna 1936, kun lentäjä pelastautuu koneestaan laskuvarjolla viidakkoon. Mutta onko hän sielläkään turvassa?

Seuraavaksi hyppäämme vuoteen 2342 tarinassa nimeltään Elää ja kuolla. Syöpään ei ole vielä löydetty lääkettä, mutta onnistuuko päähenkilömme pelastamaan itsensä sairaudelta vieraan lajin kohtaamisella?

Kolmas tarina Uhraus vie meidät itsemurhametsään, jossa työhönsä ja työyhteisöön epätyytyväinen herra Tamura suorittaa rituaaleja.

Toiseksi viimeinen kauhupätkä Kuolleiden syleily tekee kunniaa George A. Romeron zombiemaailmalle

Ja viimeinen, jopa kauhumangamainen kertomus, Paluu, kertoo kolmen opiskelijan sairaista leikeistä kielletyssä metsässä, ja niiden seurauksista.

Arvostan juuri lukemaani sarjakuvaopusta suunnattomasti. 

Hannu Kesolan ja El Torresin tarinat ovat mielikuvituksellisia, sopivan outoja ja sairaita. Täysin päteviä kansainväliseen levitykseen. En edes osaa sanoa, mikä tarinoista on paras. Kaikissa omat pimeät puolensa.Mutta kun joukkoon lisätään vielä neljän hyvinkin erityyppisen taiteilijan sarjakuvataide, tämä Kaamio on miltei täydellinen lukupaketti. 

Kaikki taiteilijat piirtävät hyvinkin omalla tyylillään, mutta jokaista on ilo silmäillä. Kolme viidestä tarinasta on tyyliin sopivasti mustavalkoisia, unohtamatta harmaan kaikkia eri sävyjä, ja kaksi teosta kylpee väreissä. Kaikki toimivat hienosti. 

Kaamio ilmestyi jo syksyllä vuoden 2019 puolella, mutta käsittääkseni sitä on saatavilla vielä ilmein entertainmentilta tilattuna. 

Mainio lukukokemus kaikille, jotka haluavat hieman kylmiäväreitä selkäpiihinsä.