Hiljainen paikka-päivä yksi

Alku siihen, kun et saa päästää minkäälaista ääntä

Kun ensimmäinen elokuva Hiljainen paikka tuli elokuviin vuonna 2018 olin sopivasti mykistynyt. Jatko-osa pari vuotta myöhemmin toimi ihan hyvin, mutta ei päässyt creepiydessään ensimmäisen osan tasolle. Joten nyt, kun elokuvien esiosa ilmestyi valkokankaalle, odotukset ovat kovat. Mutta kuinkas siten kävikään? Elokuva on jotain ihan muuta mitä odotin.

Päivänä jona muukalaiset hyökkäävät maapallolle seuraamme syöpäsairaan Samiran (loistava Lupita Nyong’o, Black Panther, Us) henkiinjäämistaistelua keskellä Nykiä. Mukaan tarttuu luuserinoloinen brittiläinen lakimiesopiskelija Eric (Joseph Quinn, Stranger Things, GOT), jota Samira, kissansa kanssa opastaa pitkin New Yorkia avaruusöttiäisiä väistellen. 

Tarina sijoittuu vain muutaman päivän sisälle. Eric pitäisi saada jokilaivaan, joka veisi turvaan. Muukalaiset kun eivät osaa uida. Silti koko ajan täytyy olla hipi hiljaa. Yllätyin elokuvasta totaalisesti. Ykkönen ja kakkonen olivat hengästyttävää survival-kauhua. Toki niissäkin oli kauniit hetkensä.

Day one on ehdottomasti enemmänkin draamaelokuva. Jopa jonkilainen kieroutuneen kaunis rakkausleffa. Ja se toimii tällaisenaan huikean hyvin. Toki hirviöt vaanivat ja säikyttelevät, mutta koko ajan kuitenkin inhimillisyys ja kahden erilaisen ihmisen (plus kissan) selviytyminen ja heidän keskinäinen vetovoimansa, kaiken kaaoksen keskellä on kuitenkin katsojalle tärkeintä. Kummankin pääosan esittäjien kyyneleistä jatkuvasti kostuvat silmät saavat katsojankin jopa melkein herkistymään. 

Näin elokuvien jatkot pitäisi tehdä! Näin käännetään kauhu draamaksi! Näin yllätetään katsojat! Näin teinit eivät tykkää tästä elokuvasta! Mutta näin me aikuiset kauhun harrastajat tykkäämme.