Smile 2

Paljon parempi tekele kuin ensimmäinen

En kauheasti pitänyt ensimmäisestä Smile elokuvasta. En jaksanut siitä edes kritiikkiä vääntää. Olisin antanut sille ehkä 1,5/5. Idea ja leffan alkupuolisko oli ihan jees, mutta lopun pitkä ja pitkäveteinen mökille temuaminen oli kyllä tylsää katsottavaa. Siksipä Smile 2 yllätti minut täysin.

Tasan 6 päivää myöhemmin ”riivaus” jatkaa kulkuaan, niin että piakkoin se on comebackia tekevässä pop tähti Skye Rileyssä (Naomi Scott). Takaisin paluun paineet, ylihuolehtiva äiti managerina, katkennut suhde bestiksen kanssa ja muut tekijät laittavat ensin kaiken Skyen mielessä vain stressin piikkiin. 

Pian kuitenkin hymyjä alkaa näkyä siellä sun täällä. Ja onnettomuuksia tapahtua. Tuntematon henkilö kuitenkin tarjoaa Skyelle mahdollisuuden päästä demonista eroon. 

Elokuvan musiikki ja äänimaailma on huikea. Se kuvastaa hienosti elokuvan kierotuneisuutta ja skitsofrenista tunnelmaa. Siitä vastaa edellisen elokuvan tapaan Cristobal Tapia de Veer. Hänet tunnetaan myös The White Lotus -sarjan musiikista. 

Myös leffan kuvaus ja kuvakulmat tuovat creepyn tunnelman. Ohjaaja käsikirjoittaja Parker Finn niin ikään vastasi edellisestä kauhupätkästä. 

Leffassa vilahtaa iki ihana Drew Barrymore omana itsenään, oman talk shownsa vetäjänä. Tällä kertaa hänelle ei kuitenkaan käy Screamelokuvan kohtaloa.

Myös suuressa nosteessa oleva Lukas Gage tekee inhan roolin leffassa. Hänetkin löytää The White Lotus -sarjasta, mutta hienon roolin hän tekee Dead Boy Detectives -sarjassa Cat Kinginä.

Elokuvan päätähti Naomi Scott tekee järisyttävän hyvää työtä roolissansa sekoavana tähtenä. Hän myös laulaa itse roolihenkilönsä biisit.

”Hymykohtaukset” ja niitä seuraavat kuolemat ovat todella ällöttäviä ja verisiä. Ja leffa on muutenkin oikeasti pelottava. Dr Whon ”Blink” episodeista lainattu ”tanssijat” lähestyvät kohtaus on yksi ahdistavimmista kauhukohtauksista pitkään aikaan. Myös autossa tappelukohtaukseen on kuvauksella saatu hirvittävän painostava tunnelma.

Pidin myös leffan oikeastaan jonkinlaisesta hidastempoisuudesta. Mutta silti piinaavuutta ja jump scaryjakin riittää tasaiseen tahtiin. Ei liikaa kuitenkaan.

Pidin tunnelmasta ja fiiliksestä.