The Monkey

Mahtavan överiä ja hauskaa kauhumässäilyä

Valmistauduin tähän leffaan kaivamalla Stephen Kingin novellikokoelman esiin. Jälkeen keskiyön -kokoelma ilmestyi suomennettuna vuonna 1991. Alkuperäinen Sceleton Crew vuonna 1985. Se sisältää pari Kingin hirmuista ja hyväksi valkokangasversioksi tehtyä novellia. Lautta (Creepshow 2, 1987) ja huikean hyvä Usva (2007). 

Apina-novelli ei uudellakaan lukukerralla ollut kovinkaan kummoinen. Ehkä jopa hieman tylsä. Mutta onneksi leffaversioon oli novellista napattu vain nimiä ja pieniä yksityiskohtia. Jopa leluapinan lyömälautaset olivat muuttuneet rumpukapuloiksi ja rummuksi.

Leffa on ihanan överi. Ystäväni kanssa menimme katsomaan elokuvan oikeastaan tietämättä elokuvasta mitään. Trailerin olimme nähneet ja mulla novelli tuoreessa muistissa. Ehkä odotimme kauhuleffaa, mutta saimmekin jotain paljon parempaa. Leffasta poistuttuamme olimme hieman hengästyneitä ja vatsa naurusta kipeänä. Näin kreisiä kauhupätkää emme kyllä kumpikaan olleet hetkeen nähneet.

Leffassa kaksospojat Hal ja Bill löytävät isänsä romuista leluapinan. Pian käy ilmi, että aina kun leluapina alkaa rummuttaa ja sirkusmusa soi, joku lähipiiristä kuolee aika randomisti ja hyvin Final Destination leffan hengessä. 

Lopulta kun perheen äiti (loistava Tatiana Maslany) kuolee, pojat päätyvät tätinsä Idan (Sarah Levy) hoiviin. Sitten hypätäänkin ajassa eteenpäin. Aikuinen Hal (Theo James) yrittää elää suht ihmiskontaktitonta elämää, jopa niinkin vähäeleisesti, että tapaa omaa poikaansa vain viikon per vuosi. Myös kontakti kaksoisveljeen Billiin (Theo James) on katkennut. Kunnes pahuksen leluapina palaa heidän elämäänsä. Sitten sopassa ovatkin Halin oma poika, kuin kaksoisveli ja muutamia sivullisia outoja ihmisiä. Loistavan pöljän sivuhahmoesiintymisen leffassa tekee myös Elijah Wood. 

Elokuva ei ihan tarinaltaan toimi kokonaisuutena, mutta se on täydellisen outo ja ihan hemmetin hauska. Kuolemat tulevat yllättäen ja ne ovat splatterisen ylilyötyjä. Verta, suolia ja ruumiinosia ei todellakaan säästellä. Ja mun on pakko sanoa, että Ida-tädin kuolema on kaikessa absudiudessaan ehkä elokuvahistorian käsittämättömin tapahtumasarja, joka naurattaa edelleenkin tätä kirjoittaessa. Eikä uima-allas kohtauksen yllätyksellisyyskään auta yhtään tähän hihittelyyn.

Theo James on tehnyt paljon erityyppisiä rooleja laidasta laitaan. Nyt hän on jotenkin vauhdissa tuplaroolissaan. Ohjaaja Osgood Perkins tekee mainion roolin leffassa Chip-setänä. Äskettäin hän viihdytti meitä myös Longlegs -elokuvallaan, josta pidin kovasti. Tällaista hieman erilaista mustaa kauhukomedia mättöä on hauska välillä nähdä.