Eminem: The Marshall Mathers Lp 2

Yli nelikymppinen vihaisempana kuin koskaan

EN ole koskaan pahemmin välittänyt rap-musiikista ja vielä vähemmän herra Mathersista. Päätin antaa kärsimykselle mahdollisuuden, ja nyt jostain syystä tämä levy on soinut monta viikkoa putkeen soittimessani.

Hemmetin hieno kokonaisuus. Huikean hienot taustat biiseissä. Välillä jytisee kunnolla, välillä pöllitään mukaan soulklassikoita, jopa Joan Jett -tyylistä kasarikitaraa käytetään. Feattaajia löytyy joka kolmannesta biisistä, ja ne tuovat levylle hyvää vaihtelua.

LEVY on hyvin, hyvin täynnä vihaa. Kyytiä saavat exät, äiti, homot ja taitaapa jopa mummokin saada kettuilua osakseen.

Mutta levyltä löytyy myös herkempi Eminem. Lapsuudentraumoja käydään läpi (Legacy), mennyttä rakkautta käsitellään upeassa hitaassa (Stronger than I was).

Levyltä paljastuu myös loistavasti itseironinen mies, kuten ***hole-biisissä Skylar Grey feattaa ”Everybody knows, that you’re just an asshole”. Herra osaa myös nauraa itselleen, ehdottaa itselleen lobotomiaa, ja levyn lopuksi kertoo, että kaikki tämä on vain sen toisen persoonan syytä (Evil Twin).

TUOMIO: monipuoinen, monitasoinen ja monella tavalla ymmärrettävissä oleva levy. Unohtakaa se ylikaupallinen The Monster (feat Rihanna) -biisi, se on levyn surkeinta antia.

Tärpit: Rhyme of Reason, So Much Better ja huikean rap-osuuden sisältävä Rap God.