Apinoiden planeetan vallankumous

Apinat osoittavat olevansa parempia kuin ihmiset, mutta myös sisäisiä valtataisteluita käydään.

Alkuperäinen Apinoiden planeetta (1968) sai seurakseen neljä jatko-osaa, tv-sarjan, piirrossarjan, Tim Burtonin kehnohkon version, ensimmäisen esiosansa, ja nyt toisen esiosan. Pidin edellisestä esiosasta, koska se loi hienon selityksen siihen, miksi tähän on tultu, mitä tapahtui ihmiskunnalle ja miksi apinat osaavat puhua. Ja jos oikeasti haluaa vaan sivuuttaa kaikki epäuskottavuudet, mitä kummatkin esiosat sisältävät, on tämä uusikin hyvää viihdettä.

Leffa jatkaa viisi vuotta eteenpäin siitä, mihin edellinen osa loppui. Apinat elävät rauhallsta elämää metsässä San Franciscon ulkopuolella sinne luodussa yhteisössään ja ihmiset omassa yhteisössään San Franciscossa, toisistaan muka tietämättä, kunnes kohtaaminen tapahtuu eikä konfliktilta voi välttyä.

Elokuva valitettavasti painottaa liiankin paljon sitä, että ihminen on tyhmä, ei opi omista virheistään ja ryhtyy väkivaltaiseksi sitä kohtaan, mitä ei ymmärrä eikä hyväksy. Onneksi myös apinoiden lerissä osataan kieroilla ja tilanne kärjistyy. Apinatkin jakautuvat kahteen eri leiriin, kun ne eivät tottelekaan itse luomaansa  ”apina ei tapa apinaa” -käskyä.

Ihmisethän tässä leffassa ovat oikeastaan ihan sivuhahmoja, suurimmissa osissa ovat tietokoneella luodut apinat. Pääasiassa liikkeet, eleet ja ilmeet näyttävät luontevilta ja hienoilta. Parannusta on tullut huomattavasti edelliseen osaan. Varsinkin kohtaukset, joissa apinoita on sadoittain, toimivat todella silmää hivelevästi. Suurin osa näyttelijöistä on varsin tuntemattomia nimiä, Gary Oldman varmasti tunnetuin, mutta hänkin tekee loppujen lopuksi aika surkean pienen roolin.

Leffa on kuitenkin ihan liian pitkä, ja osa kohtauksista ei vie elokuvaa juonellisesti edes yhtään eteenpäin. Eli leikkaamon lattialle olisi ihan hyvin voinut jättää ainakin parikymmentä minuuttia. Ja turhan monesti myös vedetään sitä sentimentaalisuuskorttia esiin. Vähempikin siirappi olisi riittänyt. Elokuvan 3D on ihan turhaa. Äänimaailma sateenropinoineen ja apinoiden kirkaisuineen toimi isossa salissa todella vaikuttavasti.

Ihan ok kesäleffa. Yksi katselukerta riittää. Jatko-osahan tälle on jo suunnitteilla. Ja tämän esiosan jälkeen katsokaa vaikka ne alkuperäiset viisi elokuvaa. Nehän tulevat aikajanallisesti seuraavana. Niissä on muutama helmikin joukossa, vaikka apinat eivät ihan näin realistisilta näytäkään.

Kuvat: © 2014. Twentieth Century Fox, videon lähde: Filmtrailer.com