Snowpiercer

Verikekkerit ikuisella radallaan kiertävässä junassa

Eteläkorealaisen Joon-ho Bongin junaelokuva on hieno sekoitus actionia, verenlennätystä ja outoa huumoria. Vuoteen 2031 sijoittuva elokuva kertoo ikuista, vuoden kerrallaan kiertävää lenkkiä kulkevasta junasta. Etupäässä asuvat etuoikeutetut parempiosaiset ihmiset ja takapäässä köyhä pohjasakka. Pelkkiin proteiinipatukoihin ja huonoihin, likaisiin ja ahtaisiin olosuhteisiin kyllästyneet ihmiset päättävät nousta kapinaan ja lähteä raivaamaan tietänsä kohti junan alkupäätä ja ottaa veturin valtaansa, koska silloin he hallitsisivat koko junaa.

Tästä alkaa aikamoinen väkivaltainen, verellä mässäilevä, symboliikkaa tihkuva matka kohti parempaa tulevaisuutta. Maailmaltaan vertaisin leffaa Jean-Pierre Jeunetin varhaisiin elokuviin, kuten Delicatessen-Herkuttelijoiden yö ja Kadonneiden lasten kaupunki.

Musta huumorikin on hyvin samantapaista. Esimerkkinä kesken verisen taistelun päähenkilö liukastuu kuolleeseen kalaan. Ja seurueen edetessä vaunusta toiseen nousee mieleen Cube-elokuva. Mitä löytyykään seuraavan oven takaa? Ja kyllähän sieltä löytyykin vaikka mitä: uima-allasosasto höyrysaunoineen, teurastamo ja jopa luokkahuone. Kaikkea paljastamatta. Mutta mitä tapahtuu kun veturi ikuisine koneineen saavutetaan, jos saavutetaan? Elokuva tarjoaa monenlaisia lopetuksen mahdollisuuksia, mutta itse pidin lopullista loppua todella tyylikkäänä.

Elokuvassa näyttelevät jenkki-, britti- ja korealaisnäyttelijät. Elokuvan toinen kielikin on korea. Ja onkin onni, että elokuva on tuotettu jenkkien elokuvakoneiston ulkopuolella, muuten lopputulos olisi varmasi ollut paljon Hollywood-tyyppisesti tylsempi. Oikean näyttelijän tittelistä pikkuhiljaa kamppaileva Chris Evans (Captain America, Fantastic Four) on hyvä valinta päähenkilöksi. Billy Elliot leffan ja Tintin kautta kovassa nousussa oleva, vahvasti brittiaksenttinen Jamie Bell tekee taas hyvän roolin. Korealaiset Kang-ho Song ja Ah-sung Ko huumehöyryisinä ovien aukaisijoina, isänä ja tyttärenä ovat hienot uudet tuttavuudet minulle. Leffassa pienen roolin tekee myös ranskalais- islantilainen huiman pelottavan näköinen Tómas Lemarquis (Tunnottomat). Mutta Tilda Swintonin (Only Lovers Left Alive, Poikani Kevin, Orlando) humoristinen pastorihahmo kerää kyllä kaikki pointsit. Onko Swinton koskaan tehnyt huonoa roolia? Ei kai.

Jo pelkästään huikean soundtrackin vuoksi leffa kannattaa käydä katsomassa. Musiikki kantaa hienosti näyttäviä taistelukohtauksia. Hyvä ja outo elokuva. Ei perinteistä scifiactionia, vaan käsikirjoitukseen on panostettu, hieman kyllä erilaista symboliikkaa alleviivataan välillä vähän turhankin painokkaasti. Aikuiseen makuun sopiva elokuva.

Kuvat: Future Films, videon lähde: Filmtrailer.com