We Love The 90’s – nelikakkonen kävi nuoruudessaan

Kun keväällä luin näiden festivaalien esiintyjälistaa, päätin, että noille festeille on päästävä hinnalla millä hyvällä. Kaikki, siis ihan KAIKKI artistit olivat tuttuja, bailattuja ja kuumia. Niin silloin joskus aikoinaan ainakin.

Tässä vaiheessa on siis tunnustettava, että tämän kirjoittaja on vuosimallia 1972, eli mukamas ikäloppu nelikakkonen. Ja kun suurin osa bändeistä oli pinnalla, olin itse muuttanut juuri Tampereelle vuonna 1991 ja elin kuuminta yökerhoaikaa opiskelujen ja töiden ohessa.

Akkredetointi festeille myönnettiin pari viikkoa ennen itse festivaaleja, mutta halusin mukaani myös hyvän ystäväni, joka ei niinkään ysärimusasta välitä, koska nuo kyseiset biisit ovat taas hänen  alakouluvuosiltaan. No hänellekin onnistuttiin VIP-passi saamaan.

Perjantaina oli tarkoitus ehtiä paikalle katsomaan Rednexiä. Itse olin oman pressipassini jo päivällä Kampin keskuksesta käynyt lunastamassa, mutta Stara Vip passit pystyi lunastamaan ainoastaan Suvilahdessa porttien läheisyydessä eli kaverin kanssa sinne siis.

Argh. Vip- ja mediapassijono oli aikamoinen nähtävyys. Pitkä kuin nälkävuosi. Onneksi olin ottanut taskumatin mukaani. Tästähän jonottamisestahan mediassa kitistiinkin jo aika lailla. Itseäni tämä nyt niinkään ei haitannut. Rednexitkin ehtivät aloittamaan aidan toisella puolella, ja normikansa normilippuineen viipelsi ohi alueelle bailaamaan. Jossain vaiheessa jonottaessa ropsahti vähän vettä niskaankin. Yritin avata kertakäyttösadetakkiani jonottaessani, mutta ilmeisesti tuo käyttämätön muovikappale oli nähnyt liian monet festarit kassissani, ja päättänyt sulaa keskeltä möykyksi, joten sain siitä ainoastaan hyvän hartialiinan hetkeksi. Viidenkymmenen minuutin jonottamisen jälkeen kaverini sai vippinsä, ja ehdimme turvatarkastuksen jälkeen sisälle alueellle, juuri kun Rednex veti viimeisen biisinsä.

Alue oli vielä suht väljä. Eli ei muuta kuin testaamaan Vip-alue. Tälle alueellehan oli pystynyt kuka tahansa ostamaan lipun, käsittääkseni ruualla tai ilman.

Baaritiskille ei ole jonoa ja vessaan (bajamajoja oli upea rivistö) pääsee suoraan kävelemään.

Vip-alue on suunniteltu hienosti. Päästä päähän liikuttaessa voi mennä seuramaan kummankin päälavan artisteja ja kummastakin päästä löytyvät baaritiskit.

Teltalla katettuja ruokailupöytiä (jopa pöytäliinat, vaikkakin paperiset sellaiset, ovat plussaa) ja istumapaikkoja löytyy todella runsaasti. Tupakoida saa ulkotilassa. Katossa valaisevat kristallikruunut, on kultalametta ja matot lattialla. Ei liian krumeluuria, mutta viihtyvyyttä lisäävää. Myös muutama puhallettava sohvaryhmä löytyy sekä valoa vaihtavia kuutiopöytiä. Palvelu sujuu ja aurinko paistaa.

Captain Jack, Alexia (huikea keikka), Bad Boys Blue (yksimiehiseksi kutistunut)…

Tässä välissä päätämme hylätä turvallisen, kivasti täyttyneen Vip-alueen ja mennä kurkkaamaan Aikakonetta Kattilahalliin. Eli normialueen läpi. Ihmisillä on hauskaa. Paljon ysärityylisesti pukeutunutta porukkaa, tukat krepattuna, neonvärejä ja rumia vaatteita.

Parastahan näissä festareissa on se, että nämä eivät ole mitkään teinifestarit, vaan pääosin porukka on about kolmenkymmenen vuoden molemmin puolin.

Ja siis mikä tietenkin IHAN parasta; koko alue on anniskelualuetta, eli juoman kanssa voi kulkea ihan minne vaan. Mikä ihana vapaus, ei tarvitse sitoutua johonkin lavasta kilometrin päässä sijaitsevaan kalja-aitioon.

Paitsi että emme menekään Kattilahalliin. Edessä on silminnähtävä suurruuhka. Ilmeisesti noin 2000 ihmistä yrittää samanaikaisesti Kattilahallin ahtaista ovista sisään. Hylkäämme ajatuksen sinne menosta, otamme alueella tiskiltä juoman ihan normaalilla jonotusajalla (5 min).

Takaisin Vip-alueelle, joka on hyvin täyttynyt. Nyt vip-alueen vessoihinkin saa jo jonottaa muutaman Waldo’s Peoplen biisin ajan. Kaverini hakee sillä aikaa kun minä jonotan itselleen Vip-lippuun kuuluvaa ruokaa (itselleni ei mediapassinhaltiana ruoka kuulu).

Ruoka on normaalista festariruuasta poikkeavasti parempaa, kuulema jopa hyvään Helsinkiläiseen lounasruokaan verrattavissa olevaa. Ruokana oli alkupalaksi viher- ja papusalaatteja sekä kylmät lihapullat tulisessa kastikkeessa. Pääruokana uunilohta ja béarnaisekastikkeella sekä pariisinperunoita. Ruoka ei ollut mitään gourmeeta, mutta selvästi perinteistä festarimättöä parempaa. Jälkiruokana oli mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella ja kahvilla. Ainoa miinus oli ruokatarjoilun tökkiminen, sillä samaan ahtaaseen telttaan oli ahdettu niin neljä buffetpöytää kuin kaksi kahvipistettakin. Vieraat eivät oikein tienneet mihin jonoon asettua, sillä ohjeistus oli vajavaista.

Ilta pimenee, tunnelma tiivistyy, ihmisillä hyvä mieli, porukka bailaa bändien tahtiin kuorossa laulaen… Yhtään tappelua en ole nähnyt, en yhtään liian kännissä olevaa bailaajaa. Muutama nopea sanaharkka jostain läikytetystä juomasta. Siinä kaikki.

Ok. Vessajono vipissä nyt jo 15-20 minuuttia, baaritiski toimii 6 min odottamisella. Päätämme testata myös normaalilipun ostaneiden vessajonot. Ihan samat 15-20 min. Baaritiskille ehkä 10 min jonotus. Eli mihin tulokseen tulen?

Ihan normaali minkä tahansa ison festarin WC-jonotusaika. Ja minä olen aika monilla kuitenkin ollut. Eli ei mitään uutta. Baaritiskissä sama juttu. Ja ihan saman verran joutuu viikonloppuna odottamaan perusyökerhossakin. Eli porukka on kitissyt siis näistä asioista kokemattomuutaan. Kannattaisiko sitten vaan pysyä kotona ja kuunnella sitä Hausmyllyä siellä siltä C-kasetilta?

Vielä tälle illalle Günther ja E-typen huikean energinen keikka kera hienojen pyroefektien.

Hieman ennen kuin viimeinen artisti lopettaa, päätämme poistua paikalta. Tässä vaiheessa maanpinta on peittynyt kertakäyttöisistä muovituopeista, niin kuin kunnon festareilla pitääkin olla. Varsinkin, kun aikuinen ihminen ei osaa sitä tuoppiansa roskikseen (joita alueella oli riittävästi) laittaa. Hieman joudumme kyselemään, että mistä pääsee ulos, koska nyt alueella on jo hyvin pimeää, eikä opastuksia näkynyt. Muutama järjestyksenvalvojakin neuvoi meitä hieman väärin, mutta lopulta pääsemme ulos.

Jonkin verran muutakin porukkaa jo valui ulos. 10 min kävelyn päästä olemme jo puolityhjässä metrossa kohti hotellia.

Toinen päivä

Ei krapulaa, koska keskityimme kuuntelemaan, ja naureskelemaankin nuoruuden idoleille ja heidän musiikilleen.

Tänään alueelle jo hyvissä ajoin. Mediasta olinkin jo lukenut, että vessoja ja baarityöskentelijöitä on lisätty. Klo 16.15 alue on vielä aika autio, eli aikaa moikata muutamaa tuttua jotka työskentelevät tiskin huonomalla puolella. He kertovat, että vaikka kiirettä piti, oli kivaa myydä olutta, kun ihmisillä oli kuitenkin hyvä asenne ja bailausfiilis.

Ja sitten mennä katsomaan päivän ensimmäistä bändiä ihan eturiviin, kun porukkaa paikalla on niin vähän.

Magic Affairin miniriikkinen laulajatar kertoo koneensa olleen myöhässä, joten hän oli paikalla 10 min ennen lavalle astumistaan. Keikka myöhästyy kuitenkin vain vajaat 5 min, ja hän päätti esiintyä melkein meikittä ja farkuissa. Huikeaa joustamista artistlta. Myöhemmin illalla pääsenkin hänen kanssaan yhteiskuvaan ja kiitän häntä tästä.

Vip-alueella WC-tungosta on helpotettu tuomalla WC-alueelle muutama pisuaari, ööö, keskelle sitä WC-aluetta kaikkien ihasteltaviksi. Itsehän en kalleuksiani siinä koko vessakansan ohi kävellessä esitellyt, mutta täytyy myöntää, homma toimii nyt hienosti. Illan aikana jonotin vessaan maks 6 min.

Vip-alue, niinkuin koko muukin alue on yön aikana siivottu todella siistiksi. Oiken harmittaa, kun läikytän ”kahviani” puhtaalle pöytäliinalle.

Homma toimii joustavammin kaikinpuolin kaikilla puolin paremmin kuin eilen, vaikka en eilisestäkään olisi kitissyt.

Ainoa peruttu artisti on Cappella. Hieman harmittaa, koska tämä oli yksi meikäläisen suosikkeja. Cappellan korvaa kuitenkin JS16. Hyvä hyvä.

E-rotic, Thomas Anders with Modern Talking band (päivän huikein. LIVEBÄNDI, ja You’re My Heart You’re Soul ensin akustisena versiona), Captain Hollywood Project, Basic Element (ihan liikaa kiroilulla täytettyä lavakarisman puuttumista. Nyt ei ole kyseessä hevifestivaalit), Pandora ja Dj Bobo. Kattilahalliinkin yritettiin, mutta todettiin, että noup tänäänkään.

Ruoka jatkoi edellisen päivän linjoilla. Tänään ruokana oli alkupalana edellisen päivän tapaan vihersalaattia- ja papusalaattia sekä lihapullia. Pääruokana varsin mehevää kanaa ja aromaattista keltaista riisiä. Jälkiruokana jälleen mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella ja kahvia. Tänään kahvi- ja jälkiruokapöytä oli rakennettu ruokateltan ulkopuolelle, joka vähensi trafiikkia teltan sisältä.

Ja taas näppärästi alueelta ilman ruuhkaa pois ja bussilla kotiin.

Huikeat festarit. Hyväntuulista porukkaa. Ei rähinöitä. Hyvää musaa. Vessa ja baarijonot hetkellisesti harmittivat. Kivasti järjestetyt alueet ”kullekin ostamalleen lipulle”.

Toivottavasti saamme nauttia myös ensi vuonna?!

Tässä olisi toimittajan ehdotuksia kattaukseen ensi vuodelle: La Bouche, 2 Unlimited, Snap, Culture Beat, Nonstop, Sitruunapippuri, Mascara, Soap ja Princessa.

We Love The 90’s -festarit Helsingissä 29-30.8.2014